Marksman Sporthorses -- virtuaalitalli

sim-game stable -- virtuaalitalli

Marksman Sporthorses

"Ask me to show you poetry in motion and I will show you a horse."



Kanervarannan Sahrami

KTK-II, VSN World Champion

Hevosen kuvat © tallin omaisuutta
Rakennekuva isompana.

Kanervarannan Sahrami, "Rami"
rautias liinakko ori, 165 cm, suomenhevonen
syntynyt 6.12.2015, Suomessa, kasvattajana Kanervaranta
omistaja Meiju K. VRL-12530, kotitalli Marksman Sporthorses
VH15-018-2545
Ikääntyminen
Ikääntyy satunnaisesti, nyt 18-vuotias.

Kisaus
Kisaa porrastetuissa luokissa kouluratsastusta.
Tasoltaan vaativa A, tasolla 7/6.

Kantakirjattu II-palkinnolla maaliskuun 2016 kantakirjaustilaisuudessa ratsusuuntaukselle pistein 18 + 21 + 19 + 19 = 77p.

Myönnetty VSN World Champion -titteli 11.1.2017.

Rami on unelmieni täyttymys. Iso, liinakko suomenhevosori joka on luonteeltaan kaikkea, mitä voisikaan toivoa. Kapasiteettia riittää, eikä orilla lopu yrittäminen suureenkaan esteeseen. Monitaituri, aivan paras, Sahrami. <3

Rami on se meidän tallin perusluotettava suomalainen, hieman juntin oloinen mies. Yleisesti ottaen tämän orin maailmankuvaa ei häiritse kukaan eikä mikään ja se tekee sen, mitä pyydetään ja jos ei pyydetä niin sitten voi chillailla ja ottaa ihan iisisti. Lunkilla elämänkatsomuksella varustettua oria on viety ties mihin ja ainoa, mistä on tullut keskustelua, on hiihtoratsastus. Muuten suomalaisella pysyy polla kasassa, vaikka peuralauma juoksisi nenän edestä tai vaikka naapurin Irma-Joonas hyppää sieltä viereisestä marjapuskasta aivan suoraan alle. Suurimmat tunteen puuskat, mitä orista on saatu ulos, on erittäin närkästynyt pärskähdys, ennen kuin matkaa jatketaan, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tallissa ori jaksaa höristä jokaiselle hevoselle, joka karsinan ohi kävelee. Ihmisiä tullaan vastaan kaltereille ja niille annetaan pusuja, pipotkin varastetaan, jos ei henkilö ole tarkkana. Rami tykkää olla läsnä, katsella ja tutkailla mitä tehdään ja sen sijaan, että häntä tarvitsisi varustaa jossain pimeässä nurkassa pois tammojen luota, osaa hän käyttäytyä neitosten keskelläkin. Toki, kesällä hormonit hyrrää ja tämäkin ori alkaa hieman steppailla noiden ihanien ja hemaisevien neitosten ympärillä. Hyviä siitosorin piirteitä löytyy, joten meillä on suurta toivoa, että jahka aktiivinen siitosura lähtee käyntiin, niin ongelmia ei pitäisi muodostua!

Yleisesti hoitotoimenpiteistä nauttiva ori möllöttää paikallaan, kun tätä laitetaan kuntoon. Suihkupulloja pitää muodon vuoksi vähän väistellä, varsinkin jos on joku uusi ihminen, mutta yleisesti ottaen häntä saa pyöritellä miten tahansa. Hieroja, kengittäjä ja eläinlääkäri saavat käydä tekemässä herralle mitä tahansa ja tämä vaan tutkii taskut tarkkaan makupalojen toivossa. Lapset ja koirat – miksei myös tallitytöt – saavat konttailla herran jaloissa, eikä tämä tee mitään muuta kuin huokaisee, laittaa toisen takajalan leputukseen ja ottaa pienet tirsat. Hieman sitä jaksaa ärsyttää niskasiilin leikkaaminen, mutta senkin hän kestää kuin mies. Tarhaan mennessä hänellä saa silti käyttää ketjunarua, kun jykevyyttä löytyy ja välillä saattaa keskittyminen herpaantua. Pahantahtoinen hän ei ole, mutta välillä sitä vaan unohtaa, että on talutettavana! Loimet ja suojat saavat olla päällä, mutta kärpäshuppuja hän ei yksinkertaisesti siedä.

Ratsastettaessa ori on vakaa kuin… no. Kallio. Varma suorittaja, joka tekee aina yhtä rehellisesti ja aktiivisesti, kuin aina ennenkin. Hyvän mielen ratsu, jonka selkään voi päästää kenet tahansa. Ainoana ongelmana on se, että ori on hieman raskas edestä, joten hyvään peräänantoon ratsastaminen vaatii jonkin verran tekemistä, sillä ori helposti jää vähän turhan raskaasti kädelle. Kuitenkin huolellisella valmistelulla ja verryttelyllä hänestä kuoriutuu erittäin varteen otettava kouluratsu. Ajaessa ori on kuin entisaikojen kirkkokyyti: tasainen ja voisi jatkaa menoa, vaikka maailman tappiin saakka. Ori kuuntelee käskyt ja tekee mitä pyydetään, eikä oikeastaan jaksa ottaa stressiä, vaikka ohjastaja/ratsastaja jotain vähän sekoilisikin selässä.

i. Jaarami
sh, trt, 160 cm
ii. Jeemias
sh, trt
iii. Kilkkeen Juveniili
sh, tprt
iie. Mielikaunis
sh, rn
ie. Milli-Magenta
sh, vprt
iei. Kaiverin Haiku
sh, rt
iee. Matami Viljonka
sh, tprn
e. Melviina
sh, rn, 160 cm
ei. Venkula
sh, rt
eii. Salamavire
sh, prt
eie. Ilmi-Tahra
sh, trt
ee. Malviina
sh, prn
eei. Hunajan Savu
sh, trn
eee. Sinisointu
sh, vprn

t. Mörkövaaran Valeriaana s. 05.10.16 (e. Valveuni) om. Marksman -- KEV-III, KTK-II, VSN Ch
o. Adinan Tähtianis, s. 27.12.16 (e. Adinan Tähti-Tyttö) om. VRL-04799
o. Hupilan Herttua, s. 01.04.2018 (e. Arno Paronitar) om. VRL-10625
o. Sarmanteri, s. 12.04.2018 (e. Kepeekarma) om. VRL-10480 -- SV-II, KTK-II
t. Divisioonan Kaneli, s. 6.05.2018 (e. Kaarnan Kuohu) om. VRL-01333

VSN-näyttelyt, 210 pistettä
08.01.17, VSN, kutsu - RCH
07.12.16, VSN, kutsu - SW2
28.08.16, VSN, kutsu - SW1
25.08.16, VSN, kutsu - SW3
23.07.16, VSN, kutsu - SW3
23.02.16, VSN, Marvellous Herrings - SW5

Mietintöjä

Ihana orhiseni Rami alkaa olemaan jo papparaistunut – ihan jo senkin takia sen sanon kun sen varsoillakin on jo varsoja ja mitäköhän kaikkea... Lisäksi, ihanan suomenhevosorhini turpa on alkanut jo epäilyttävästi harmaantumaan, eikä liike välttämättä ole ihan niin joustava heti enshätään. Herra on saanut muuntautua viettämään oloneuvoksen työtä, välillä päästen maastoon taapertamaan ja pukittelemaan ylimääräisiä energioitaan.

Ramin varsat ovat menestyneet oikein hyvin: jokainen on aloittanut kisansa, ja kaksi on kantakirjaankin merkitty! Itselleni jättämä Anna on myös osoittanut kykynsä kouluradoilla ja keskittyykin nyt leikkimään siitostammaa. Toki, vähän olen miettinyt, että voisiko tammalla kokeilla muitakin lajeja, mutta saas nyt nähdä. Jos ei muuta, niin ainakin suvun puolesta kaikki on mahdollista. Ramin orivarsa Sarmanteri taas on kisannut ansiokkaasti myös, mutta myös haalinut Cup-sijoituksia niin KRJ:n alaisissa kisoissa, kuin VSR:ssä! Joten tästä voisimme päätellä, että ei meidän Ramimme mikään pöllömpi periyttäjä ole. Tai sitten näille kahdelle hevoselle on vaan sattunut entistä pöllöpäisemmät omistajat, jotka ovat vääntäneet läpi harmaan kiven… Summa summarum: jokainen Ramin jälkeläisistä on saanut aivan mahtavan kodin ja näin isäorin omistajana en voisi olla yhtään ylpeämpi tämän herran jättämästä jäljestä.

Nyt tosin keskityn itse oriin, letittämään tämän ihanan liehuvaa harjaa ja suputellen salaisuuksia tämän korviin. Ramista on tullut minulle terapiahevonen – se kenen luokse menen rapsuttelemaan ja kertomaan kaikki ongelmat. Vaikka ikä alkaa jo painaa, ja herra alkaa jo näyttämäänkin sen, toivon meille vielä pitkiä hetkiä yhdessä, suputellen ja rapsutellen, muistellen entisaikojen vauhtia.

Idan valmennuksessa

Ellalla oli jo heti valmennuksen alussa hyvä tuntuma Ramiin. Työstimme alkuun vähän kevyttä ravia ja ihan perus kulmaan ratsastamista. Painotin Ellalle, että ulko-ohjaa sai nyt käyttää rohkeasti, mutta Rami ei saanut jäädä makaamaan sille. Sillä piti pystyä pitämään tukea suuhun, tekemään puolipidäte tai pidätteet ja kun ori vastasi apuun, oli paine välittömästi otettava pois. Ei annettu Ramin missään vaiheessa ottaa liikaa tukea ohjasta, vaan odotettiin, että se alkaisi liikkua oikein ilman, että Ella auttaisi sitä liikaa ohjalla.

Kevät oli tuonut mukanaan reippaasti lämpöasteita tällä viikolla ja ratsukkoa katsellessa tuntui, kuin olisi jo helle. Kevät toi mukanaan myös tammat ja kiimat, mikä sai hieman Ramin keskittymistä ajoittain muualle. Ella kuitenkin hienosti palautti orin takaisin maanpinnalle, jos se alkoi pälyillä omiaan.

Sitten aloitettiin varsinainen treeni ja laitoin ratsukolla hien kunnolla virtaamaan. Aluksi tultiin harjoitusravissa pitkää sivua avotaivutuksella. Tämän jälkeen tehtiin nelikaarista kiemurauraa niin, että ensimmäinen kaari mentiin laukassa. Toinen kaari tehtiin kootussa ravissa, kolmas kaari taas kootussa laukassa ja neljäs kaari taas kootussa ravissa, mistä jatkettiin pitkälle sivulle, jossa tehtävä alkoi alusta. Tehtävän suorittamisessa keskityin siirtymisiin ja askellajien temmon rentouteen. Avotaivutus toimi enemmänkin vain tehtävää alustavana herkistelynä. Ratsukko pelasi hyvin yhteen ja siirtymiset olivat hyviä. Olisin kuitenkin kaivannut laukannostoon enemmän täsmällisyyttä. Ei siis riittänyt vain, että laukka nousi kolmen, ehkä neljän askeleen pyytämisen jälkeen, vaan heti sillä askeleella, kun Ella sitä Ramilta pyysi.

Muokkasimme sitten tehtävää hieman. Vaihdoimme kolmikaariselle kiemurauralle, jossa ensimmäiselle kaarelle nostettiin myötälaukka, toinen kaari ratsastettiin vastalaukassa ja kolmas kaari taas myötälaukassa. Alussa Rami yritti muutamaan kertaan vaihtaa myötälaukalle toisessa kaarteessa, mutta Ella pysyi tiukkana ja sai lopussa pidettyä vastalaukan, vaikka vaadin kaaresta tiukan. Tehtävä oli selkeästi Ramille hankala.

Lopputunnista haettiin sitten vielä pitkää ja rentoa ravia, jossa Rami sai venyttää päätään eteen ja alas, jolloin samalla myös sen selkä venyi. Rami toimi valmennuksessa hienosti Ellan ratsastamana ja alkoi pyöristyä mukavasti lopputunnin laukkaharjoituksen aikana.

27.1.2017 -- Maastoilua

”Eiköhän Ramisein lähdetä vähän maastoon,” tuumasi Meiju kivutessaan suomenhevosorin selkään. Tämä seisoi kuin tatti, mutustaen yhtä heinän kortta jokseenkin kyllästyneen oloisena. Muutenkin tilanne oli suomalaisen mielestä vähän outo, varsinkin kun selässä killuva omistaja oli pukenut suomenhevoselle lännensatulan selkään. Jotain se oli mutissut kisaeläkkeestä ja uuden kokeilemisesta, mutta tämä ei ollut Ramia sen suuremmin kiinnostanut, joten tämä oli jättänyt mutinat ihan omaan arvoonsa. Nyt kuitenkin selässä killui omistajan lisäksi varsin erilainen satula, ja istuipa tuo nainen ihan erillä tavalla hänen leveässä selässä. Oli tuo suitsiksikin valinnut jotkut ihan ihme rimpulat, jösses sentään.

Käskystä liikkeelle lähtiessä ori tuntui päästävän varsin syvän henkäyksen, kuitenkin alkaen tallustaa kuuliaisena eteenpäin. Pitkänä käveleminen tuntui itse asiassa hyvältä ja ori alkoikin askeltaa hieman tarmokkaammin tajutessaan tämän vapauden. Meijukin tuntui olevan hyvällä päällä, joten Ramin ei tarvinnut edes miettiä, että kuinkas tällä kertaa pitäisi tehdä, jottei emäntä ihan kadottaisi elämän haluaan. Sen sijaan tämä keskittyi kävelemään pitkin askelin, kaulan kurkotellessa ja katsoessa, pysyen matalalla. Luonto ei ollut ihan kauneimmillaan, kun ällöttäviä lammikoita kaikkialla ja muutenkin ihan tosi loskaista, mutta suomenhevosta se ei haitannut. Se nosti ravin, kun sitä pyydettiin, pysyen matalalla. Häntäänsä hän toki viuhautti, kun mukamas pyydettiin lisää ravia, mutta teki kuitenkin työtä käskettyä.

Aurinko alkoi pilkistää pilvien takaa ja hetken oli kaunista, seesteistä, jossa ei mikään muu liikkunut, kun rauhassa ravaava suomenhevonen ja sen ratsastaja. Ja sitten eteen tuli lätäkkö. PLUMPS kuului kaviosta, kun se pamahti syvälle lätäkköön, veden singotessa ylöspäin. Hidastiko tämä Ramia? Ei ollenkaan, vaan samanlaisella PLUMPS-äänellä se meni jokaisen jalkansa kanssa, samalla kun Meiju jotain vikisi märistä jaloista. Eipä tuo suomalaista haitannut, se vaan jatkoi eteenpäin tyytyväisenä.

2.1.2017 -- Callan silmän alla (kouluvalmennus)

Jälleen meillä oli kouluvalmennus Meijun kanssa sovittuna ja ratsuna toimi tuttu Rami. Alkulämmittelyissä haettiin volttien avulla rentoutta ja joustavuutta niin ratsastajaan kuin hevoseenkin ja siirtymisillä hevosta heräteltiin avuille. Viilentynyt ulkoilma oli selvästi vaikuttanut Ramiin sillä se oli erittäin vireänä ja liikkui reippaasti, mikä oli hyvä asia. Perusteellisten lämmittelyiden jälkeen pyysin ratsukkoa kulkemaan uraa pitkin koko kenttää käyttäen ja ratsastajan haettua tasainen, hyvä tahti, pyysin heitä tulemaan pitkän sivun kulmasta ravissa keskihalkaisijaa kohti pienessä taivutuksessa ja keskihalkaisijalta käyntiin siirtymisen jälkeen pohkeenväistössä takaisin uralle ja kulmasta laukannosto. Laukannostosta ratsastaja ohjasi hevosen pääty-ympyrälle ja ensimmäinen ympyrä tuli kulkea reippaassa laukassa, toinen ympyrä kootummin ja näiden kahden ympyrän jälkeen tuli siirtyminen raviin ja ratsukko kulki keskiravissa toisen pitkän- sekä lyhyen sivun ja aloittivat äskeisen radan uudestaan päästessään kulmaan. Harjoitus sujui oikein hyvin vaikka ajoittain koottu laukka olisi saanut olla aktiivisempaa, mutta se annettiin tällä kertaa anteeksi ja annoin ratsastajalle muutamia vinkkejä miten hän voisi sitä osuutta hioa hevosensa kanssa myös yksin.

Ehdimme vielä ottaa laukkaharjoitusta toisen tehtävän parissa ja nyt halusin nähdä kuinka tältä hienolta ratsukolta sujuu laukanvaihto. Ohjeistin ratsukkoa tulemaan suoraan keskihalkaisijaa pitkin ja tekemään halkaisijalla vaihdot joka 4:llä askeleella, päästyään halkaisijan loppuun he kaartoivat oikealle siirtyen raviin ja jatkoivat ravissa kunnes pääsivät uudestaan aloittamaan keskihalkaisijan laukassa. Seuraavalla kierroksella tultuaan halkaisijan päähän he kaartoivat vasemmalle jatkaen laukkaa ja tällä kertaa he kaartoivat heti vastaan tulleesta kulmasta koko rata leikkaalle tehden siinä laukanvaihdot joka 3:lla askeleella. Seuraavaksi harjoitus alkoi alusta ja tätä ehdimmekin harjoitella useaan otteeseen ennen loppuverryttelyä. Rami toimi ratsastajan avuille nopeasti joka tilanteessa ja vaihdot sujuivat puhtaasti ongelmitta. Ori oli ansainnut onnistuneesta tunnista suuret kiitokset ja pitkät rennot ravailut ennen talliin palaamista.

9.12.2016 -- Callan rääkki (kouluvalmennus)

Meiju oli tänään saapunut luokseni kouluvalmennukseen komean orinsa Ramin kanssa. Alkuun Meiju sai lämmitellä orin kanssa itsenäisesti jotta sain hieman esimakua heidän yhteistyöstään. Verryttelyiden jälkeen ensimmäisenä harjoituksena oli avotaivutus ravissa niin, että ratsukko teki puolet kentästä avotaivutusta ja toiset puolet he kulkivat joko kootussa- tai lisätyssä ravissa. Tässä tehtävässä ei ongelmia ilmennyt joten siirryimme hetken päästä uusiin haasteisiin ja nyt pyysin Meijua siirtymään ratsunsa kanssa keskiympyrälle ja tekemään ympyrällä pientä avotaivutusta ravissa. Taivutuksen ei tarvinnut olla suuri, riitti kunhan siitä juuri ja juuri näki mitä on meneillään.

Ympyrällä taivuttaminen ei ollut alkuun kovinkaan sujuvaa joten ohjeistin ratsastajaa tekemään asetuksen vaihtoja niin, että hän asettaisi orin askeleen tai kahden ajaksi enemmän sisälle silloin kun tuntui, että se pisti avotaivutukselle vastaan eikä pohkeiden tukeakaan sopinut vähätellä. Muutamassa kierroksessa ori saatiin paremmaksi ja loppuun se kulki tahdikkaasti taivutuksessa koko ympyrän verran. Laukkatyöskentelyssä aiheenamme oli tänään vaihdot joka 3:lla askeleella eikä niissäkään ollut mitään ihmeempää, teimme oikeastaan vain pientä hienosäätöä ratsastajan avuille. Laukan Rami nosti näyttävän selkeästi ja liike lähti heti pyörimään pehmeästi alla. Tunnin loppuun ratsukko teki vielä ohjeistamani loppuverryttelyn mikä sisälsi paljon ympyröitä ja kaarevia teitä joilla asetettiin hevosta ulos- tai sisäänpäin. Tämä tunti oli erittäin hyvin onnistunut ja Ramista oli helppo huomta, että se on todella työhön motivoitunut ratsu jolla on paljon potentiaalia.



Tämä on virtuaalitalli.
Tämä on virtuaalihevonen.

© Meiju K., ellei toisin mainittu