Marksman Sporthorses -- virtuaalitalli

sim-game stable -- virtuaalitalli

Marksman Sporthorses

"Ask me to show you poetry in motion and I will show you a horse."



Aberash Empire

Hevosen kuvat © Tomasz Siergiej.

Aberash Empire, "Raisa"
rautias tamma, 166 cm, hollannin puoliverinen (KWPN)
syntynyt 20.11.2015, Alankomaissa, kasvattajana Marksman Sporthorses
omistaja Meiju K. VRL-12530, kotitalli Marksman Sporthorses
VH16-012-0395
Ikääntyy satunnaisesti, nyt 12-vuotias.

Raisa on kenttäratsu (CIC4), kisaten kouluratsastuksessa Vaativa A:ta (porrastetut 0/6) ja rataesteillä (150cm). Sijoitukset löydät sivun alalaidasta.

Pitkään olin haikaillut itselleni yhtä Etan jälkeläistä ja vihdoin, nähdessäni Empire of Lacsporin, totesin, että tässä on se minun haluamani yhdistelmä. Odottelin tästä kimoa, itse asiassa olin henkisesti valmistautunut kimoon hevoseen, mutta tässäkin Raisa halusi olla hieman erilainen. Tässä tämä, minun oma pieni mussukkani, josta toivottavasti kuullaan!

Luonteeltaan tämä tamma on erittäin paljon emänsä kaltainen. Utelias ja rauhallinen, johon lisänä vielä todennäköisesti molemmilta vanhemmilta peritty kärsivällisyys. Jo varsana Raisan pystyi antamaan suurin piirtein kenen tahansa käsiteltäväksi, sillä tamma on aina ollut luotettava, narussa kulkemisen tämä oppi heti! Ihmistä neiti väistää luontaisesti ja vaikka tämä säikähtäisi, niin reaktiona on jähmettyminen sen sijaan, että taluttaja joutuisi jyrätyksi. Kengitys on ainut, mikä on tuottanut hieman päänvaivaa, sillä tamma ei millään jaksaisi pitää koipiaan niin pitkään ylhäällä.

Pahana tapana hällä onkin nojata kengittäjään pikku hiljaa enemmän ja enemmän, kunnes kengittäjä joutuu laskemaan hevosen jalan hetkeksi. Jos kuitenkin hevosen huomion saa kengityksestä pois, unohtaa tämä koko nojailun ja keskittyy siihen, mitä muualla tapahtuu. Tämän takia Raisa onkin poikkeuksellisesti viisainta kengittää paikalla, jossa liikkuu hevosia ja tapahtuu koko ajan. Lastaamiset ja esiintymiset muissa paikoissa eivät aiheuta suuria tunteita, eikä häntä oikein jaksa hätkähdyttää kovat äänetkään. Äitinsä tapaan hän hieman vierastaa siltoja ja jopa punaiset postilaatikotkin osaavat olla erittäin epäilyttäviä. (Paitsi kun kyseessä on naapurin postilaatikko - sillä ja Raisalla on joku suhde meneillään. Mene ja tiedä.) Näissä jännittävissä hetkissä tukeudutaan ihmiseen ja kuljetaan ohi, vaikkakin ehkä hieman kiiruhtaen.

Selkään noustessa tamma on mitä mahtavin ja luotettavin ratsu. Rohkea ja nöyrä tamma, joka suurin piirtein imeytyy esteille ja hyppää - välillä erittäin tyhmän rohkeasti.. - minkä tahansa yli oli kulma tai vauhti mikä tahansa! Toisaalta, hänen kanssaan on juniorin helppo opetella esteratsastuksenkin alkeita, mutta vaativuusasteen noustessa ratsastajan tarvitsee ottaa tilanne haltuun. Tamma nimittäin todellakin loikkaa minkä tahansa yli, vaikka puomeja lentelee ja siivekkeet menevät säpäleiksi. Tamma ei esteillä siis toimi ilman selkeää tukea, mutta tämä ottaa jokaisen avun vastaan ja reagoi niihin. Maastoesteet taas aiheuttavat tammassa sellaisen uuden vaihteen löytymisen ja silloin tämä hollantilainen pistää lentäen, selvästi nauttien.

Kouluratsastuksessa tammalla maltti kestää ja tämä voisi varmaan hölkötellä kenen tahansa alla vaikka maailman tappiin asti. Pahana tapana tällä on laittaa itsensä varsin virkkuukoukkumaiseen muotoon, ilman, että on oikeasti peräänannossa. Vaatiikin maltillisen ja perusteellisen alkuverryttelyn, jotta tamman saa siihen kuntoon, että tämä alkaa liikkumaan miten pitääkin. Hän ei välttämättä ole se kaikista ulkomuodollisesti kaunein - liikkeet eivät ole kaikista näyttävimmät - mutta teknisesti tamma osaa kaiken. Vaativan liikkeet luonnistuvat ja tämä neiti tekee pyydetyt asiat tunnollisesti.

Sukutaulu & Jälkeläiset

i. Empire of Lacspor
   kwpn, trt, 170 cm
   ERJ-II, YLA2, KWPN II
ii. A Flash of Spring
kwpn, trt, 170 cm
iii. Foxy Macho Man
kwpn, trt, 170 cm
iie. Famoues Design
kwpn, rt, 169 cm
ie. Vow of Love
kwpn, rt, 170 cm
iei. Above And Beyond
kwpn, rn, 172 cm
iee. Baby Doll
kwpn, rt, 164 cm
e. Gloves Off Angelien
   kwpn, rnkm, 161 cm
   KWPN III, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III, YLA1
ei. Ring My Bell
xx, km, 170 cm
eii. Ringleader
xx, rtkm, 169 cm
eie. Showroom
xx, rn, 16 cm
ee. Angelica HD
kwpn, prn, 160 cm
eei. Adelbert
kwpn, trn, 165 cm
eee. Thirza HD
kwpn, rnkm, 162 cm

kwpn-t. Adannaya Hysterics, i. Snow Hysteria Z, om. Marksman - KEV-III
kwpn-o. Apology of Socrates, i. Dream of Scipio, om. VRL-05567 -

ii. A Flash Of Spring -nimi nappasi pian katseeni Lachin myynti-ilmoituksessa, nimittäin tästä orista olin kuullut ja tämä oli monet kerrat ollut samoissa kilpailuissa kuin minäkin hevosillani. Kasvattajan tunsin jotenkuten, mutta yhteistyötä emme tehneet. A Flash Of Spring oli ollut jo monissa haaveissani sen todella menestyksekkään kilpauran ansiosta, ja olin aina halunnutkin tästä orista osuuteni, jonka nyt olin saanut: Empire of Lacsporin. A Flash Of Spring on saavuttanut jo elämänsä aikana yli 140 sijoitusta esteratsastuksesta ja esteratsujen laatuarvostelusta 1.tittelin. Tämä ei ole ihme, sillä menestyneistä hevosista pitkälle jalostetulla orilla ei ollut mitään vaihtoehtoja tulla huonoksi esteratsuksi.

iii.Foxy Macho Man oli myös tuttu nimi ja se oli tullut tutuksi lähistön kisoissa kauan sitten. Nykypäivänä jo virheillä laitumilla laukkaava oripoika kerkesi tavoittaa esteratsujen laatuarvostelun 1.tittelin ja estevarsojen 1.tittelin. Kilpailusijoituksia tuli myös haalittua 120 kpl ennen siitosuraa ja hyvän suvunpuolesta ori sai myös monen monta jälkeläistä elämänsä aikana. Luonteeltaan myöskään ei ollut moitittavaa muuten, mutta todella herkkä hevonen se oli.

iie. Famoues Design oli kuvan kaunis hollanninpuoliveritamma, joka kilpaili satunnaisesti 150cm tasolla esteratsastuksessa, mutta pääasiassa kiersi näyttelyitä ja saavutti paljon kunniaa ulkomuodollaan. Tämä rautias tamma saavuttikin muotovalion tittelin todella pian, eikä tästä kauaakaan kun se synnytti ensimmäisen jälkeläisensä: A Flash Of Springin. Tamma ei muotovalion arvonimen ja n.50 sijoituksen lisäksi saavuttanut enempää, mutta sille valittiin todella huolella oreja, joiden kanssa tamma saikin monta menestynyttä jälkeläistä Yhdysvaltoihin.

ie. Vow Of Love kilpaili nuoruudessaan aktiivisesti esteratsastuksessa 150cm tasolla saavuttaen 50 sijoitusta ennen 8-vuotissyntymäpäiväänsä. Tamma siirtyi tuosta nopeasti siitostammaksi ja kilpaili enää satunnaisesti esteratsastuksessa. Hyvän sukunsa puolesta Vow Of Love kävi noutamassa 4-vuotiaana estevarsojen laatuarvostelusta 1.tittelin, joka jäikin tamman ainoaksi, sillä muihin laatuarvosteluihin se ei koskaan päässyt.

iei. Above And Beyond oli todella orimainen herrasmies, joka nappasi vanhuudessaan vielä itselleen esteratsujen laatuarvostelusta 1.tittelin, jonka lisäksi ori oli saavuttanut yleislaatuarvostelun 2.tittelin. Todella komea oripoika ja sillä olisi varmasti ollut mahdollisuuksia näyttelyissä, mutta pääasiassa ori viihtyi vain esteradoilla.

iee. Baby Doll kilpaili menestyksekkäästi näyttelyissä saavuttaen alle 10-vuotiaana muotovalion arvonimen, jonka jälkeen nouti kantakirjauksesta 1.tittelin. Nämä kuitenkin jäivät tamman ainoiksi arvonimiksi, sillä kisaaminen tamman kohdalla oli hyvin pienimuotoista, siitostammaksi kun Baby Doll oli julistettu jo nuorena, mutta treenaaminen kotona oli aktiivista sillä hevonen haluttiin pitää ryhdikkäänä ja hyvä kuntoisena.

Isän puolen sukuselvitys, kiitos Piste

Tamman emänisä Ring My Bell oli hieno ja suurikokoinen englantilainen täysiveriori, josta löytyi räjähtävää hyppykykyä (160 cm), sekä rohkeutta hypätä yli mistä vaan. Hienoista liikkeistä tunnettu, hieman kipakkaluontoinen ori jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä, joista monet ovat menestyneet estekentillä ja onpahan näkynyt muutama hyvin menestynyt kenttäratsukin! Valitettavasti suuri ori jouduttiin lopettamaan 10-vuotiaana valitettavan tarhassa loukkaantumisen takia, mutta jälkensä hän kerkesi jättää maailmalle.

Ringleader periytti Ring My Bellille lähestulkoon kaiken tämän rohkeuden hypätä sekä tämän säkäkorkeuden ja oli itsekin varsinainen kisatykki este- ja kenttäradoilla. Suuri ori oli aina hieno näky tämän kiitäessä radalla millä hyvänsä, jättäen jälkeensä vain suuren pölypilven. Hän kiersi monia kenttäkisoja ja usein hänet nähtiin myös pelkästään esteratojakin valloittamassa, tuoden omistajilleen monen monia ruusukkeita ja pokaaleja. Hän on periyttänyt tätä rohkeutta hypätä kansainvälisestikin ja melkein jokaikinen hänen jälkeläisistään on niittänyt edes jonkin sortin mainetta - jos ei suurilla radoilla, niin sitten pienemmissä ratsastuskoulu tapahtumissa!

Emänisänemä Showroom, eli kaunis suurimerkkinen ruunikko, oli oikeastaan pelkästään siitoskäytössä. Muutamat estekisat hänellä käytiin kisaamassa hänen ollessaan nuori, keräten jopa pientä menestystä, joka tosin on oletetaavaa sillä hän on täysin estepainoitteisesta suvusta. Tammmamainen luonteeltaan, hän tuntuikin välillä aiheuttavan vaikka kuinka paljon harmaita hiuksia käsittelijöilleen, kuin myös niille jotka hänen selkäänsä menivät. Ratsastaessa hän olikin erittäin ymmärtäväisyyttä vaativa ja herkkä hevonen, josta kyllä sai mitä tahansa irti jos vain jaksoi treenata enemmän sun vähemmän.

Angelica HD oli lupaava ja kaunis punaruunikko tamma. Pieni kooltaan, mutta hyppykykyä löytyi sitä ennen, tamma pystyessä irtohypytyksessä hyppäämään melkeinpä oman korkuisia esteitä! Nöyrä ja kiltti, hän oli jokaisen unelmakisakaveri ja aivan varma rusettihai. Estepainoitteisesta suvusta oleva tamma on selvästikin pelkkää vieteriä, ainakin jos katostaan tämän hyppäämisiä. Hyvä tekniikka ja nopeus radoilla edesauttoivat hänen menestystään kisakentillä ja välillä tuntuikin, että hän oli aivan pysäyttämätön! Hänen omistajiensa lapsella tosin innostus kisaamiseen katosi ja tästä tammasta tulikin kokopäiväinen siitostamma. Jälkeläisilleen hän periyttää ihanaa luonnettaan ja ilmiömäistä hyppykapasiteettia ja -tekniikaa.

Suuri sydän, pieni ja siro ori. Nämä sanat kuvaisivat parhaiten Adelbertiä, erittäin vakuuttavaa estelupausta. Kaunis tummanruunikko väritys, sekä kevyt rakenne tekivät hänestä melkein ohjekirjan mukaisen estehevosen ja hän kerkesikin valloittamaan kisakenttiä 10-vuotiaaksi asti, ennen kuin hänen hankositeensä osittain petti. Ori vedettiin pois kisakentiltä jalostukseen ja hänen vaikutuksensa näkyy hollanninpuoliverisjalostuksessa. Kuuliainen ja mukava, tätä oria olisi voinut melkein antaa pienen lapsenkin hoitaa ja taluttaa.

Kuvankaunis Thirza HD oli hitaasti kimoutuva, siro ja pieni estehevonen hienosta suvusta, joka teki parhaansa päästäkseen jokaikisen esteen yli joka hänen eteensä ilmestyi. Tarhassakin hänellä piti olla liioitellun korkeat aidat, sillä muuten tämä neiti tuli niistä yli kuin heittäen! Helppo käsitellä, hän opetti monet nuoret ratsastajat esteille, vaikkakin hän aivan varmasti teki asiasta liian helppoa.. Jalostukseen hän siirtyi yllättävän myöhään, vasta 13-vuotiaana, ja Angelica HD olikin hänen ensimmäinen varsansa. Hän kerkesi jättämään 4 jälkeläistä ennen kuin hän kuoli vanhuuden tuomiin vaivoihin.

27.11.15 -- omistaja

Pienen Raisan kasvamista emänsä rinnalla on nyt seurattu hetken aikaa ja omistajan on pakko todeta, että tamma on tainnut periä molempien vanhempiensa parhaat puolet. Hyvä luonne, kauniit liikkeet sekä hyppykykyä aivan järkyttävästi.. Tallityöntekijä eivät melkein malta jättää pientä liinakkoa rauhaan, mutta eipä tuo prinsessa tunnu siitä häiriintyvän vaan näyttää jopa rakastavan huomiota! Pieni diiva, aivan selvästi!

17.11.16 -- Meijun turinoita

Aikaa vaan menee ja omistaja lusmuaa, onneksi on reippaat työntekijät jotka vievät hevosia eteenpäin! Raisan kanssa on nyt reenattu ihan toden teolla. Tammalla alkaa olemaan kaikki osa-alueet hallussa ja nyt onkin tarkoituksella korkata kisakentät ihan kunnolla. Raisasta on kuoriutunu varsinainen kilpahevosen alku, sillä vauhti ei tamman päätä huimaa ja hän mielellään menisi koko ajan vaan, tekisi täysillä ja niin tekisi tämän ratsastajakin! Katsotaan nyt, mitä tamma tuo tullessaan.

10.10.2016 -- Naya saapuu maailmaan

Tiedättekö kuinka paljon jännittää, kun sen oman kultanuppu-tamman on aika varsoa? Olin sitonut Raisaan kaikenmaailman vempaimet, joiden oli tarkoitus seurata tamman synnytyksen edistymistä, eli hikoilua ja kaikkea. Raisa tosin siis katseli minua, kuin minulta olisi muutama lisäruuvi taas lähtenyt kälppimään kun letitin tämän häntää varmaan viidettä kertaa. Tammaa siis ei ollenkaan haitannut, mutta katselipa varmaan jokseenkin huvittuneena, kun taas se omistaja pyörii ympärillä kuin mikäkin.

Ja tiedättekö mitä. Sitten tuo pirun tamma tekee sen klassisen. Sinä hetkenä, kun menet hakemaan sen kahvin ja pullan, tamma pistää hösseliksi japuskee sen pienen rautiaan pihalle. Kehtaa vielä katsella sinua jokseenkin oudoksuen, kun seisot siinä karsinan ovella ja yrität tajuta, että noin vaan se ensisynnyttäjä punki pihalle kauniin, pienimerkkisen rautiaan alta varttin. Siinä pulla tipahti käytävälle - koirat heti haukkana korjasivat sen parempaan talteen - kun piti mennä katsomaan tamma ja varsa kuntoon. Jälkeisetkin olivat kokonaiset ja varsakin suurin piirtein pystyssä, mitä nyt korvat sillä olivat huvittavan suuret. Yllätysvauhtiin pääsi tuo pieni rautias pystyynkin, joten mikäpä siinä. Ei kai siinä sitten muuta voinut kuin antaa luonnon hoitaa homma kotiin.

Soitto orin omistajalle, uusi kahvikupillinen tulemaan ja nimeä miettimään. Eiköhän Naya ainakin tule kutsumanimeksi.

20.11.16 -- Koulukisat Kuuramaa hevostallilla

Koska uhkarohkeutta on aina hyvä olla, niin aamulla pakattiin rautias tamma ja suunnattiin kohti Kuuramaan hevostallia, tarkoituksena selvitä läpi vaativasta luokasta! Kyseessähän oli epäviralliset karkelot, mutta ei se ainakaan tämän ratsastajan hermoja auttanut. Hevosenhoitajani nauroikin, että ymmärsi nyt miksi olin jo pitkään antanut hevoseni kisaajille, sen sijaan, että olisi itse istahtanut niiden selkään. Saatoin mulkaista neitiä hieman tuimasti, mutta tämä vaan nauroi enkä minäkään voinut kuin myöntää hänen olleen erittäin oikeassa.

Ei siinä, en sentään onnistunut kossimaan ihan niin pahasti kun sijoiuttiin toisiksi! JEEEE! Eli myös tunaroiva omistaja sai kotiin tuotua ruusukkeen, siitäs saitte! Mokomat tallintyöntekijät.

"Ei auta pohje, ei ohjasapu. Ei voimakkaat lausahdukset, saatikka tuimat mulkaisut. Kun tamma on rakastunut, ei sille mitään voi, kuuluu raudikosta huokaus kun se kohteensa näkee. Hakeutuu luokse, lähelle, samettiturvallaan tönäisee ja hamuaa. Kylmä, oi! Lunta on sen päällä, hellästi putsaa tuon mokoman vetisen pois, unohtaa ihmisen selässä kun sulkee silmänsä ja rentoutuu vasten rakastaan. Korvat värähtävät, kun ratsastaja laskeutuu ihmettelemään.

"Raisa nyt ihan oikeesti. Postilaatikko?"

Voi kyllä. Tosi rakkaus, sen Raisa löytänyt on."

Tie Tähtiin 2019 - estevalmennus Hallavassa

Ellan näkövinkkeli
Hyvähän se on heittää mut Raisan selkään, varsinkin kun tossa just onnistuin lentään yhdeltä pieneltä ponin pirulaiselta. Toisin sanoen, fiilis oli siis aivan katossa kun saavuttiin estevalkkaan – kuka oli päättänyt että tää oli hyvä idea? Raisa nyt onneks ei oo mikään kamalin otus, että sen nyt ei olettais lennättävän selästä ihan heti. Tai mistä sitä tietää. Tammaraasu joutuu vetäseen nyt kaks valkkua ja kaks kaikkea, ihan vaan, koska Meiju ei ollut osannut päättää kenet muut se olisi ottanut näihin karkeloihin.

Raisa oli jo onneksi suurin piirtein valmiina traikussa, kun saavuttiin Hallavaan, ja Meiju sentään tajus auttaa ilman mitään suurempia mukinoita. Suhteellisen nopeasti olin Raisan selässä, mitä nyt tamma päätti että samantein vedetään niska virkkuukoukuksi ja ensin sainkin itsenäisesti, ihan ennen valkan alkua rentouttaa tammaa syvemmälle alas, ennen kuin aloin kokoamaan ollenkaan. Kyllä siitä ihan hyvä tuli, kun vaan jaksoin mennä maltilla ja kerrankin olin tyytyväinen Meijun ihme fiksaatiosta olla ajoissa tosi TOSI aikasin. Tamma alkoikin tuntua oikein hyvältä juuri parahiksi, ja näin ollen siirryttiin oikeasti valmentautumaan mahavyön ja martingaalin laiton jälkeen.

Tammani mun oli aivan täpinöissä, mutta omaan tyyliinsä pysyi hallinnassa melkein tylsän helposti. Pysähdystehtävät meinasivat saada tamman hännän leikkimään propelia, mutta pian tämä asettua taas ja keskittyi. Toki siihen vaikutti myös se, että sain itseni keskittymään ja oikeasti käytin painoani saadakseen tamman pysähtymään laukasta tarkemmin. Siirtymiset tuntuivatkin meillä takkuavan ehkä eniten, sillä tamma oli jokseenkin laamamaisella päällä. Jouduinkin pyytämään Meijun laittamaan minulle kannukset jalkaan. Ei minun sinällään niitä tarvinnut edes käyttää – tamma tajusi, että nyt tulee vähän painokkaampaa apua ja näin ollen kummasti siirtymiset alkoivat olemaan terävämpiä.

Laukkatemmon pitäminen Raisan kanssa on ehkä maailman helpoin asia. Tammalla on tietty tahti, minkä se pitää niin kauan kuin ratsastaja antaa olla ja antaa tamman liikkua ja meidän onneksemme Raisan laukka oli juuri sopiva näihin tehtäviin. Minun tehtäväkseni oikeastaan jäi vain osoittaa tammalle tarpeeksi usein mihin mennään hypyn jälkeen, jotta laukka saatiin oikeaksi. Muutamat kerrat olin unessa ja Raisa painoi menemään vastalaukassa, mutta vaihtoi kuitenkin kun annoin pienen avun. Järkyttävän helppo hevonen, oikeasti. Varsinkin kun olin tottunut Meijun kauhukakaroita ratsastamaan viime aikoina.

Kiittelin tammaa samalla kun taapersimme ympäri kenttää, minun katsellessani muita mielenkiinnolla. Yhteistä kaikilla oli, että fiilis valmennuksessa oli oikeasti aika bueno. Olin ollut vähän oman pääni vankina, enkä oikeastaan puhua pukahtanut, mutta silti huomasin hymyileväni. Kun sitten tuli meitin vuoro suorittaa lyhyt rata, olin jo aivan valmis. Raisa oli ollut näköjään jo valmis unille, sillä minun kerätessä ohjat tamma melkein tyrmistyi. Itse rata tosin onnistui mallikkaasti, ilman suuria kommervenkkejä. Viimeisellä suorituskerralla totesin, että riskeerataan ja näin ollen pistettiin vähän vauhtia. Saattoi siinä yksi tipahtaa, mutta ei siitä sen enempää.

Rapsuttelin tamman kaulaa ja hieraisinkin tätä, samalla kun kiitin valmentajaa ja suuntasin pois. Ottaen huomioon kuinka unten mailla tamma oli, en voinut kuin naurahtaa kun suuntasin Meijun luokse. Saas nähä, nähdäänkö Raisasta oikein kunnon väsynyt puoli!

Meijun vuoro!
Löysin itseni hypistelemässä uutta, ihastuttavaa (KERRANKIN VOITIN JOTAIN ARVONNASSA!) ratsastusloimea, samalla kun seurasin Ellan valmennusta. Oli jokseenkin aina kokemus nähdä siskontyttö hevosteni selässä, enkä voinut kuin ihailla kuinka hyvä ratsastaja hänestä oli tullut. Minä taas olin saanut hyvällä omalla tunnolla siirtyä enemmänkin ratsastelemaan näitä hyvän mielen hevosia, kun taas Ellalle jätin kaikki vähänkään räväkämmät. Ehkä minusta oli näin ollen muotoutunut kunnon tätiratsastaja, mene ja tiedä. Kun ratsukko suuntasi luokseni en voinut kuin hymyillä samalla kun nousin heittämään Raisalle ratsastusloimen pyllyn päälle.

”Sehän meni oikein näppärästi!”
”No joo.. Raisa tosin on sitä mieltä, että nyt ois uniaika.. Että onneks olkoon vaan, täs on viä yks valkku ennen teitä!”

Naurahdin ja pudistelin päätäni, hätistellen Ellan alas tamman selästä mainiten hevosautossa olevat eväät. Nuori nainen juoksikin autolla saatuaan minut tammani selkään ja minä vain naurahdin. Raisa todellakin vaikutti jokseenkin uniselta, mutta sen sijaan että olisin huolestunut mitenkään, lähetin vain Ellalle perään viestin, että tekisi tammalle melassivedet valmiiksi tähän väliin. Ohjasin ratsuni taapertamaan ympäri hallavaa, samalla syvällä mietteissäni. Raisa tuntui varsin hyvältä ja elastiselta allani ja kun suuntasimme hevosautollemme oli Ella vastassa ämpärin kera. Hänen puheestaan tosin ei saanut mitään selvää, sillä hänellä oli pulla suussa. Toisaalta, saanpahan kuunnella tuota papupataa koko kotimatkan, joten eipä tuo nyt niin haittaa.

Raisa joi antaumuksella koko ämpärillisen ja suuntasin tamman tämän jälkeen taas kävelemään, pitäen tämän vetreänä. Melassivesi tuntui auttavan, sillä meidän valmennuksen lähestyä alkoi tamma olemaan jo paljon virkeämmän oloinen ja minua ehkä jopa hieman huvitti. Taputin raudikkoni kaulaa, kun meidän vuoromme mennä maneesiin tuli – ja saatoinpa muutaman hallelujatkin lausua. Olen mukamas kouluratsastaja ja tässä minä nyt olen, 120 cm esteiden valmennuksessa. Juu-u.

Raisan kanssa on yksinkertaisen mukavaa harrastaa. Tamma sopii käteeni ja näin ollen valmennus päätyi – yksinkertaisesti – aivan mahtavaan fiilikseen. Suoritimme tammani kanssa hyvin – vaikka valmentaja joutuikin korjailemaan istuntaani enemmän esteratsastajan istuntaan kouluratsastajan pönötyksestä – ja fiilis oli mitä mahtavin. Tulevaisuudessa siintävät osakilpailut pyörivät mielessäni, mutta eivät oikeastaan hirvittäneet. Olimme ehkä Raisan kanssa hitaimpia loppuradan suorittamisessa, mutta se ei minua haitannut, sillä tamma suoritti omaan tapaansa hyvin ja kauniisti koko ajan. Kiitettyäni valmentajaa varmistelin myös, että olihan se ok, että pesaisisin tammani tallissa ennen kotimatkaa. Myöntävän vastauksen saatuani lähetin Ellalle viestin, että tämä tapaisi minut tallissa vartin päästä kera loimien ja pesuvehkeiden. Ja tottakai – melassisankollisen.

Raisan jäähdyttely oli helppoa, sillä tamma oli oikeastaan niin elastisessa ja hyvässä, kuuliaisessa mielentilassa, että pystyin oikeastaan antaa tamman ravailla ja laukkailla pitkin ohjin, antaen tämän käyttää selkäänsä. Menin vielä ulkokentälle kävelemään ennen kuin suuntasin talliin ja aloitimme Ellan kanssa tamman valmistelemisen kotimatkaa varten. Samalla kun Ella suihkutti, pesi ja puunasi, minä keskityin juottamaan tammalle melassit ja lahjomaan tätä porkkanoilla ja omenoilla. Ihan hyvä diili, vai mitä?

Tie Tähtiin 2019 - ensimmäinen osakilpailu Hukkasuolla

Meijun turina
Yleensä, Ella hoiti hevoset kuntoon. Ja yleensä, minä olin se joka toi aamupalan talliin samalla kun siskontyttö raatoi. Tällä kertaa kuitenkin se olin minä, joka päätyi aikaisin talliin, laittamaan tammaa kuntoon ja letittämään tätä jonkinasteisella zen-mielisellä apinanraivolla. Takana ja kaukana olivat ne mukavat hetket ja rennot mielialat mitä oli ollut estevalmennuksessa ja nyt tarkoituksena oli vain saada kiiltävä raudikkoni kiiltelemään ja suorastaan hehkumaan.

Olin edeltävänä iltana jo pessyt tämän ja sen jälkeen pukenut tammalle sellaisen ihan ihmeellisen spandex-puvun, joten Raisa oli tyydyttävän siisti, kun kuorin tältä jumppapuvun päältä. Tamma itse tosin olisi ilmeestä päätellen halunnut jatkaa uniaan, mutta seisoi kuitenkin nätisti ja heilumatta tallin käytävällä, samalla kun harjasin ja laitoin ja puhkuin ja pihisin ja mutisin itsekseni. Muut hevoset ympärillämme nukkuivat erittäin tyytyväisinä – onneksi talliin sai laitettua valot vain käytäville, jättäen hevoset mukavasti pimentoon – ja osittain tämä rauha auttoi minuakin, kun kiikuin jakkaralle letittämään. Muutamaan otteeseen sain itseäni tuikattua sormeen, mutta hymähdin vain ja sain kuin sainkin kauniit, tasaiset letit aikuiseksi. Ei sitä turhaan ole tullut vietettyä tunteja kouluratsastuskentillä.

Siirryin tekemään kalanruotoletin tamman häntään, käyttäen vaikka ja mitä vahoja, että sain nuo ärsyttävät pikku suortuvat kuriin, jonka jälkeen käärin silkkiliinan tamman hännän tyven ympärille, ennen kuin pintelöin melkein koko hännän. Tamman jokainen jouhi sietäisi kiiltää, kun saavumme vihdoin Hukkasuolle! Mutina jatkui, kun lähdin noutamaan tamman hyviä loimia ja harjoja, jotka olin jälkiviisaasti kasannut kauniiseen kasaan varustehuoneen eteen, saaden itseni melkein pannuttamaan huoneen eteen. Mutisten jotain ärsyttävyydestä olin pian loimittanut tamman ja paketoinut tämän jalat. Koko tämän ajan Raisa oli seissyt rauhallisena, korvat jokseenkin lerpattaen, enkä voinut vastustaa kiusausta.

Se rauha, mikä tulee, kun hengittelet hevosen kanssa samaa iltaa ja samalla suputtelet tälle kaikki huolesi ja ongelmasi on jotain niin käsittämättömän ihanaa. Kuulin kyllä, kun Ella kolisteli tiensä talliin ja alkoi ladata varusteita autoon, samalla kun minä keskityin vain pitämään otsaani Raisan otsaa vasten. Sillä hetkellä tamma muistutti minua niin paljon ihanasta emästään, että melkein saatoin tirauttaa yhden kyyneleen. Hengitin vielä kerran syvään ja vetäydyin tuosta suloisesta hetkestä, saaden Raisalta hörähdyksen ja kevyen turvalla hamuamisen. Jostain liivin taskun pohjalta löysin tälle porkkanan ja tarjosin sen hänelle, tamman ottaessa sen harjoitellun rauhallisesti ja hellästi.

Napsautin narun kiinni tämän riimuun, irroitin käytävänaruista ja aloin johdattamaan tämän ulos tallista. Ella odotti meitä kuljetusauton rampin luona, hytisten aamuilmassa, mutta minä taas olin löytänyt sen sisäisen rauhani. Raisa lastautui omaan tapaansa ongelmitta ja annoin tälle jälleen porkkanan palasen kiitokseksi. Ihastuttava tammani hörähti ja asettui sitten mutustelemaan hälle asetettuja heiniä, kun suljimme rampit ja ovet. Loput tavaroista oli nopeasti pakattu ja aamupalat vieressä lähdimme kohti Hukkasuota ja sen päivän suurta koitosta.

Ellan kouluradalle valmistautuminen
Raisa tuntui erittäin hyvältä allani, mitä nyt normaalisti viilipytty tamma oli keksinyt jopa heittää muutaman pukin, kun ympärillä pörräsi erittäin paljon ihmisiä ja vieraita hevosia. Vanha tammahan aivan hurjaksi rupeaa! Verrytellessä kuitenkin jouduin tekemään aivan älyttömästi hommia, että sain tämän eteen ja alas. Tamma ei millään olisi malttanut rentoutua ja keskittyä, vaan sen sijaan tämä veti itseään aivan virkkuukoukuksi, kun edes hipaisin ohjia lyhentämismielessä. Näin ollen verkkaamisemme näytti varmaan enemmän hunter-luokkien ratsastukselta, kuin miltään muulta, sillä Raisaa ei todellakaan tuntunut kiinnostavan mikään rauhoittuminen ja asettuminen.

Henkilö pystyy oikeasti ratsastamaan vain tietyn ajan samaa tehtävää ja venyttelyä, ennen kuin aika loppuu ja totuuden hetket alkavat olemaan käsillä. Minähän olin tottakai aivan hermorauniona – niin kuin aina ennen kouluratoja – mutta Raisa sen sijaan oli positiivisen hersyvällä päällä. Tamma huhuili, hirnahteli ja hörähteli oikeastaan kaikille. Ja olipahan tuo löytänyt yhden todella kivan postilaatikonkin, mille hörähdellä, mutta minä tylsänä ratsastajana en antanut tamman jäädä tekemään lisätuttavuutta. Kun odottelimme vuoroamme, tämä kävi kerjäämässä huomiota järjestäjäväeltä, höristen ja tökkien kaikkia makupalojen ja rapsutusten toivossa ja niitä hän saikin. Kenen tahansa on varsin hankala sanoa ei tammalle, joka suurin piirtein työntää päänsä syliin ja pakottaa antamaan rapsuja, samalla kun ratsastaja miettii nopeinta keinoa vajota maan alle.

Melkein myöhästyttiin meidän vuorostakin, kun Raisa jäi vähän turhan innokkaasti ottamaan vastaan rakkautta, mutta selvisimme kuitenkin. Pysähtyessämme alkutervehdykseen olin oikeastaan jäykkänä kauhusta, mutta ehkä tämä tästä. Ehkä. Voi apua.

10.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/36
11.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/30
12.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 5/30
12.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/17
13.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/17
14.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/17
15.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/17
15.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/38
16.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/38
20.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 2/24
20.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/15
23.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/37
27.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 2/37
27.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/24
28.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 3/21
30.12.2016 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/21
01.01.2017 - ERJ, kutsu, 150cm - 1/22
02.01.2017 - ERJ, kutsu, 150cm - 4/22
02.01.2017 - ERJ, kutsu, 150cm - 2/21
05.01.2017 - ERJ, kutsu, 150cm - 2/33
01.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 1/10
05.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 5/36
11.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 1/4
12.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 2/4
15.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 2/4
16.12.2016 - KERJ, kutsu, CIC4 - 2/4
14.01.2017 - KERJ, kutsu, CIC4 - 4/16
15.01.2017 - KERJ, kutsu, CIC4 - 2/13
22.01.2017 - KERJ, kutsu, CIC4 - 1/18
23.01.2017 - KERJ, kutsu, CIC4 - 4/18


Tämä on virtuaalitalli.
Tämä on virtuaalihevonen.

© Meiju K., ellei toisin mainittu