virtuaalitalli - SIM-game stable

YLA1, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-III, KWPN III

Gloves Off Angelien

Hevosen kuvat © BDRS.

Gloves Off Angelien, "Etta"
ruunikonkimo tamma, 161 cm, hollannin puoliverinen (KWPN)
syntynyt 1.5.2010, Alankomaissa, kasvattajana Nieder Sport
omistaja Meiju K. VRL-12530, kotitalli Marksman Sporthorses
VH13-012-0180
Ikääntyminen
Kuollut 21.1.2017, 19-vuotiaana.
Kisaus
Etalla kisataan pääosin este- ja kenttäratsastuksessa tasolla 150 cm, CIC2. Myös kouluratsastusta kilpaillaan satunnaisesti tasolla Helppo A.

30.5.2015, KWPN, 5 + 4 + 40 + 7.5 + 4 + 15 = 75.5p., KWPN III.

31.07.2016, yleislaatuarvostelussa, 35 (17+18) - 31 (19+12) - 17 - 18 - 4 = 105p / YLA1, AP3.

20.12.2016, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa, 7 + 40 + 15 + 20 + 15 = 97 p. KRJ-II.

25.12.2016, kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, 7 + 40 + 16 + 1,5 + 15 = 79,5. KERJ-III.

31.12.2016, esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa, 7,5 + 40 + 19 + 20 + 15 = 101,5 p. ERJ-I.

Etta saapui minulle Alankomaista, Weert nimiseltä paikkakunnalta kasvattajaltaan. Tamma oli jo yhden varsan pyöräyttänyt 3-vuotiaana ja tämän jälkeen häntä oli alettu kouluttaa esteratsuksi. Suurimpiin luokkiin hänellä ei ollut kapasiteettia, joten tammalla keskityttiin ratsastamaan 120 cm luokkia, jossa hän sijoittui varsin hyvin juniori-ikäisen ratsastajan kanssa. 6-vuotiaana tamman ratsastaja vaihtui ja tämä pääsi opettamaan jälleen yhden juniorin esteratsastuksen saloihin. Pienten luokkien hyppely on todennäköisesti se, mikä on pitänyt tamman fysiikan terveenä, sillä juuri ennen myyntiin laittoa hänet kuvattiin ja taivuteltiin täysin puhtaaksi ja toimivaksi. Minä lähdin Alankomaihin etsimään mukavaa ja tasaista kisahevosta ja löysinkin tämän 7-vuotiaan kimon tamman melkein vahingossa, muutamien huhupuheiden perusteella.

Siinä vaiheessa kun alkaa tuntumaan siltä, että tallisi täyttyy koulupainotteisista hevosista, mitä teet? No hankit aivan puhtaan esteratsun, tietenkin! Kauan olin kysellyt tuttaviltani, että mistäköhän sitä löytäisi hienosti hyppäävän, hollanninpuoliverisen kantatamman itselleni, ja kun vihdoinkin näin Etan kuvan olin melkein myyty. Pikainen lento Amsterdamiin, lyhyt automatka tallille ja voi että kuinka kaunis tuo kimo neiti olikaan ihan omin silmin nähtynä. Unohtamatta tietenkään hänen loistavaa luonnettaan: tamma oli nimittäin heti korvat hörössä portilla vastassa. Siinä ei paljon jäänyt mietittävää, sillä tamma lähti melkeinpä siltä seisomalta mukaani! Enkä kertaakaan ole katunut tämän tamman kotiintuomista.

Etta on miellyttävä hevonen niin käsitellessä, kuin ratsastaessa. Tammasta suorastaan pursuaa positiivisuus heti kun hänet näkee, sillä tämä kimo tulee vastaan korvat hörössä niin portille kuin karsinan ovelle, kerjäten rapsutuksia. Huvittavaa kyllä, tämä tamma ei oikeastaan omenoista tai porkkanoista välitä, mutta rapsutukset korvan takaa sekä banaanin palaset ovat hänen mielestään parasta maailmassa. Taluttaessa tamma on oikein mukava, sillä hän ei jää jälkeen, muttei myöskään rynni edelle. Ihmiseen luottava tamma ei säiky talutettaessa oikeastaan mitään ja jos säikähtääkin, huomaa sen vain hieman nousseesta päästä ja pienestä pärisemisestä. Etta on hieman puheliaampi tapaus, sillä hän ilmoittaa olemassa olostaan äänekkäästi talliin tullessa, sekä sieltä lähtiessä, mutta hän onneksi ei jää huutamaan vaan hirnahtaa erittäin positiivisesti. Joskus tuntuukin, että tamman kanssa voi melkeinpä jutella.

Hoitotoimenpiteet, eläinlääkärikäynnit sekä kengittäjän visiitit menevät kaikki aivan yhtä miellyttävästi, tamman seistessä paikallaan ja seuraten tapahtumia kiinnostuneena. Ei voi sanoa, että hän koskaan nuokkuisi, mutta toisaalta hän ei myöskään yritä tehdä imitaatiota hyrrästä. Tyynen rauhallisena hän seisoo paikallaan, tietoisena kaikesta, ilman pienintäkään merkkiä hötkyilystä. Kengittäessä hän saattaa ihan hieman luimia, jos kengittäjällä kestää todella kauan kavioiden kanssa, mutta onneksi tamman kintut eivät ole kokaan vaatineet suurempia operaatioita. Piikitykset ja rokotukset luonnistuvat ilman rauhoituksia, kuin myös hampaiden raspaaminen. Käydessämme kuvauttamassa tamman jalat pienen ontumaepisodin jälkeen, ei häntä onneksi tarvinnut edes rauhoittaa, vaan hän seistä nökötti nätisti paikallaan koko toimenpiteen ajan.

Käyttöratsun pitää tietenkin toimia ja voi jestas.. Etan hankin alunperin esteratsuksi, mutta hetken ratsastuksen jälkeen havahduin siihen todellisuuteen, että tamma oli oikein toimiva peli niin maastossa, kuin myös sileällä. Tamma tekee töitä mielellään, hyvällä motivaatiolla sekä täysin omalla moottorillaan. Esteillä tamma on omassa elementissään, oli edessä sitten tukki tai trippeli, tukea hän tarvitsee toki askelluksissa, mutta suurimmaksi osaksi hän on erittäin ongelmaton. Etan kanssa voi opetella ratsastamaan pieniä ratoja, mutta suuremmissa luokissa tarvitsee jo taitoa, että saa tammasta kaiken potentiaalin irti. Sileällä työskentely on tamman kanssa aina mukavaa, sillä hän hakeutuu itse oikeaan muotoon ja asettuu peräänantoon erittäin mielellään.

Vieras tai tuttu, Etta ottaa jokaisen erittäin avoimin mielin vastaan. Tamma on näin ollen erittäin hyvä lisä hevoskatraaseen, sillä häntä voi huoletta lainata oikeastaan mille tahansa ratsastajalle ja homma toimii. Maastossa tamma on melkeinpä pomminvarma, mitä nyt sillat saattavat välillä hieman jännittää. Kevyellä kannustuksella tamma kuitenkin menee siltojenkin yli ilman suurempia ongelmia, kunhan rasastaja on varma suunnasta ja päämäärästä.

Sukutaulu & Jälkeläiset

i. Ring My Bell
xx, km, 170 cm
ii. Ringleader
xx, rtkm, 169 cm
iii. Ringaround
xx, rnkm, 168 cm
iie. Follow Me
xx, rtkm, 165 cm
ie. Showroom
xx, rn, 163 cm
iei. Mortified Moor
xx, m, 170 cm
iee. Show Must Go On
xx, rt, 164 cm
e. Angelica HD
kwpn, prn, 160 cm
ei. Adelbert
kwpn, trn, 165 cm
eii. Adrianus Strait
kwpn, m, 167 cm
eie. Teuna
kwpn, m, 160 cm
ee. Thirza HD
kwpn, rnkm, 162 cm
eei. Xander
kwpn, rtkm, 169 cm
eee. Theresia HD
kwpn, rn, 162 cm
fwb-o. Warrior Ark, i. Wotan Raw, om. VRL-12892
fwb-t. Affair Mark, i. Romancier, om. VRL-12454 - EV-I
fwb-o. Masrinet, i. Masterblod, om. VRL-11983
kwpn-t. Aberash Empire, i. Empire of Lascpor, om. Marksman
kwpn-o. King Caspian, i. Devil's Song om. VRL-08463
kwpn-t. Amoreia, i. Hot Shot, om. VRL-11284
kwpn-t. Agrippa Fisticuffs, i. Rainmaker xx, om. VRL-11284
kwpn-o. Benjamin Mark, i. Badance Duktig, om. VRL-02877 - EV-I
kwpn-t. Aldegonda, i. Dantoe Djard, om. florencia - EV-I, KV-III

Tamman isä Ring My Bell oli hieno ja suurikokoinen englantilainen täysiveriori, josta löytyi räjähtävää hyppykykyä (160 cm), sekä rohkeutta hypätä yli mistä vaan. Hienoista liikkeistä tunnettu, hieman kipakkaluontoinen ori jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä, joista monet ovat menestyneet estekentillä ja onpahan näkynyt muutama hyvin menestynyt kenttäratsukin! Valitettavasti suuri ori jouduttiin lopettamaan 10-vuotiaana valitettavan tarhassa loukkaantumisen takia, mutta jälkensä hän kerkesi jättää maailmalle.

Ringleader periytti Ring My Bellille lähestulkoon kaiken tämän rohkeuden hypätä sekä tämän säkäkorkeuden ja oli itsekin varsinainen kisatykki este- ja kenttäradoilla. Suuri ori oli aina hieno näky tämän kiitäessä radalla millä hyvänsä, jättäen jälkeensä vain suuren pölypilven. Hän kiersi monia kenttäkisoja ja usein hänet nähtiin myös pelkästään esteratojakin valloittamassa, tuoden omistajilleen monen monia ruusukkeita ja pokaaleja. Hän on periyttänyt tätä rohkeutta hypätä kansainvälisestikin ja melkein jokaikinen hänen jälkeläisistään on niittänyt edes jonkin sortin mainetta - jos ei suurilla radoilla, niin sitten pienemmissä ratsastuskoulu tapahtumissa!

Ringleaderin isä, tummanruunikko täysveriori Ringaround, oli myös erittäin tunnettu ja menestynyt kenttäratsu, jolta löytyi vauhtia ja luonnetta vaikeimpiinkin kenttäratoihin. Hän oli myöskin korkea, 168 cm säältään. Ringleaderin emä oli kaunis, rautiaankimo tamma Follow Me, joka oli puhtaasti estesuvusta tullut englannintäysiverinen. Kisakenttiä hän ei kuitenkaan kiertänyt kovinkaan paljon, vaan häntä pidettiin enimmäkseen vain jalostustammana. Hänen jälkeläisissään on ollu huomattavaa kimon värin periytyminen, sekä tietynlaisen hyvän työmoraalin omaaminen.

Ettan isän emä Showroom, eli kaunis suurimerkkinen ruunikko, oli oikeastaan pelkästään siitoskäytössä. Muutamat estekisat hänellä käytiin kisaamassa hänen ollessaan nuori, keräten jopa pientä menestystä, joka tosin on oletetaavaa sillä hän on täysin estepainoitteisesta suvusta. Tammmamainen luonteeltaan, hän tuntuikin välillä aiheuttavan vaikka kuinka paljon harmaita hiuksia käsittelijöilleen, kuin myös niille jotka hänen selkäänsä menivät. Ratsastaessa hän olikin erittäin ymmärtäväisyyttä vaativa ja herkkä hevonen, josta kyllä sai mitä tahansa irti jos vain jaksoi treenata enemmän sun vähemmän.

Mortified Moor, eli erittäin herkkäluontoinen musta ori, oli hyvän hyppykyvyn sekä -tekniikan omaava kisahevonen, jota pystyttiin käyttämään jalostukseen vain harvittavan pienen aikaa. Epäonninen alastulo estevalmennuksessa pitkän tauon jälkeen katkaisi orin jalan ja tämä jouduttiin lopettamaan. Show Must Go On oli kisakentilläkin pärjännyt rautias tamma, jota käytettiin paljon este- ja kenttäratsujen jalostamisessa tämän ollessa hyväluontoinen ja erittäin hyvin hyppykykyä ja -kapasiteettia periyttävä tamma.

Angelica HD oli lupaava ja kaunis punaruunikko tamma. Pieni kooltaan, mutta hyppykykyä löytyi sitä ennen, tamma pystyessä irtohypytyksessä hyppäämään melkeinpä oman korkuisia esteitä! Nöyrä ja kiltti, hän oli jokaisen unelmakisakaveri ja aivan varma rusettihai. Estepainoitteisesta suvusta oleva tamma on selvästikin pelkkää vieteriä, ainakin jos katostaan tämän hyppäämisiä. Hyvä tekniikka ja nopeus radoilla edesauttoivat hänen menestystään kisakentillä ja välillä tuntuikin, että hän oli aivan pysäyttämätön! Hänen omistajiensa lapsella tosin innostus kisaamiseen katosi ja tästä tammasta tulikin kokopäiväinen siitostamma. Jälkeläisilleen hän periyttää ihanaa luonnettaan ja ilmiömäistä hyppykapasiteettia ja -tekniikaa.

Suuri sydän, pieni ja siro ori. Nämä sanat kuvaisivat parhaiten Adelbertiä, erittäin vakuuttavaa estelupausta. Kaunis tummanruunikko väritys, sekä kevyt rakenne tekivät hänestä melkein ohjekirjan mukaisen estehevosen ja hän kerkesikin valloittamaan kisakenttiä 10-vuotiaaksi asti, ennen kuin hänen hankositeensä osittain petti. Ori vedettiin pois kisakentiltä jalostukseen ja hänen vaikutuksensa näkyy hollanninpuoliverisjalostuksessa. Kuuliainen ja mukava, tätä oria olisi voinut melkein antaa pienen lapsenkin hoitaa ja taluttaa.

Adrianus Strait oli hieno musta ori, jota nähtiin enemmän kenttäkilpailuissa kuin pelkissä estekisoissa. Hellän luonteensa takia, hän oli oikein toivottu kisakaveri ja näin ollen, hänet ruunattiin muutaman jälkeläisen jälkeen ja hän siirtyi opettamaan junioriratsastajille este- ja kenttäratsastuksen saloja. Kaunis ja kiltti Teuna oli hienosta estesuvusta peräisin oleva tamma, jota ei oltu säkäkorkeudella pilattu, mutta ponnistusvoimaa löytyi senkin edestä. Häntä käytettiin ahkerasti jalostuksessa, ennen kuin hän valitettavasti menehtyi hankalaan synnytykseen.

Kuvankaunis Thirza HD oli hitaasti kimoutuva, siro ja pieni estehevonen hienosta suvusta, joka teki parhaansa päästäkseen jokaikisen esteen yli joka hänen eteensä ilmestyi. Tarhassakin hänellä piti olla liioitellun korkeat aidat, sillä muuten tämä neiti tuli niistä yli kuin heittäen! Helppo käsitellä, hän opetti monet nuoret ratsastajat esteille, vaikkakin hän aivan varmasti teki asiasta liian helppoa.. Jalostukseen hän siirtyi yllättävän myöhään, vasta 13-vuotiaana, ja Angelica HD olikin hänen ensimmäinen varsansa. Hän kerkesi jättämään 4 jälkeläistä ennen kuin hän kuoli vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Xander oli hieno, rautiaankimo ori, jolta löytyi niin vauhtia kuin hyppykykyä. Hän kiersi useita kilpailuja, mutta hänet vedettiin jalostukseen erittäin nopeasti tämän hieman harvinasten sukujuurien takia. Theresia HD oli kasvattajiensa ensimmäinen kasvatti ja hän on kiertänyt kaikki mahdolliset laatuarvostelut ja -tapahtumat, saaden oikeastaan vain hyvää sanomista rakenteestaan ja luonteestaan. Ainoastaan kokoa olisi kaivattu lisää. Hän tuntuukin periyttävän jälkeläisilleen pientä säkäkorkeutta.

Kilpailukalenteri

ERJ: 43 sijoitusta
14.04.2013 - kutsu, 140 cm - 2/50
18.04.2013 - kutsu, 140 cm - 6/50
03.11.2013 - kutsu, 140 cm - 4/30
04.11.2013 - kutsu, 140 cm - 4/30
07.11.2013 - kutsu, 140 cm - 4/30
26.11.2013 - kutsu, 140 cm - 5/50
24.04.2013 - kutsu, 150 cm - 5/40
25.04.2013 - kutsu, 150 cm - 5/40
25.04.2013 - kutsu, 150 cm - 2/40
27.04.2013 - kutsu, 150 cm - 6/40
30.04.2013 - kutsu, 150 cm - 5/40
01.05.2013 - kutsu, 150 cm - 3/30
07.05.2013 - kutsu, 150 cm - 1/30
25.10.2013 - kutsu, 150 cm - 3/30
28.10.2013 - kutsu, 150 cm - 4/30
31.10.2013 - kutsu, 150 cm - 2/30
02.11.2013 - kutsu, 150 cm - 5/30
08.11.2013 - kutsu, 150 cm - 3/50
09.11.2013 - kutsu, 150 cm - 1/30
09.11.2013 - kutsu, 150 cm - 5/50
10.11.2013 - kutsu, 150 cm - 1/30
11.11.2013 - kutsu, 150 cm - 1/30
14.11.2013 - kutsu, 150 cm - 3/30
15.11.2013 - kutsu, 150 cm - 6/50
24.11.2013 - kutsu, 150 cm - 2/30
26.11.2013 - kutsu, 150 cm - 1/30
29.01.2014 - kutsu, 150 cm - 5/40
07.02.2014 - kutsu, 150 cm - 2/30
08.02.2014 - kutsu, 150 cm - 3/30
09.02.2014 - kutsu, 150 cm - 1/30
10.02.2014 - kutsu, 150 cm - 2/30
15.02.2014 - kutsu, 150 cm - 3/40
21.03.2014 - kutsu, 150 cm - 3/30
08.04.2014 - kutsu, 150 cm - 5/30
08.04.2014 - kutsu, 150 cm - 1/30
24.07.2016 - kutsu, 150 cm - 1/20
11.08.2016 - kutsu, 120 cm - 4/50
18.08.2016 - kutsu, 120 cm - 1/50
30.08.2016 - kutsu, 120 cm - 2/50
14.11.2016 - kutsu, 140 cm - 3/22
17.11.2016 - kutsu, 140 cm - 1/22
20.11.2016 - kutsu, 140 cm - 3/22
21.11.2016 - kutsu, 140 cm - 1/22
KRJ: 45 sijoitusta
02.04.2014 - kutsu, HeB - 4/30
18.04.2014 - kutsu, HeB - 1/40
05.02.2014 - kutsu, HeA - 4/30
07.02.2014 - kutsu, HeA - 5/30
18.02.2014 - kutsu, HeA - 2/40
16.02.2014 - kutsu, HeA - 5/40
04.04.2014 - kutsu, HeA - 2/50
05.04.2014 - kutsu, HeA - 6/40
06.04.2014 - kutsu, HeA - 5/40
07.04.2014 - kutsu, HeA - 2/50
07.04.2014 - kutsu, HeA - 3/40
07.04.2014 - kutsu, HeA - 5/50
07.04.2014 - kutsu, HeA - 3/50
09.04.2014 - kutsu, HeA - 6/50
26.03.2014 - kutsu, HeA - 3/40
27.03.2014 - kutsu, HeA - 6/40
11.07.2016 - kutsu, HeA - 4/30
15.07.2016 - kutsu, HeA - 1/30
19.07.2016 - kutsu, HeA - 1/30
20.07.2016 - kutsu, HeA - 1/30
20.07.2016 - kutsu, HeA - 1/30
21.07.2016 - kutsu, HeA - 4/30
22.07.2016 - kutsu, HeA - 6/40
25.07.2016 - kutsu, HeA - 5/30
28.07.2016 - kutsu, HeA - 2/30
30.07.2016 - kutsu, HeA - 4/30
27.07.2016 - kutsu, HeA - 6/40
02.08.2016 - kutsu, HeA - 2/40
02.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
05.08.2016 - kutsu, HeA - 1/40
16.08.2016 - kutsu, HeA - 6/40
17.08.2016 - kutsu, HeA - 4/40
18.08.2016 - kutsu, HeA - 4/40
19.08.2016 - kutsu, HeA - 2/40
22.08.2016 - kutsu, HeA - 6/40
22.08.2016 - kutsu, HeA - 3/40
22.08.2016 - kutsu, HeA - 3/40
23.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
23.08.2016 - kutsu, HeA - 3/40
25.08.2016 - kutsu, HeA - 6/40
25.08.2016 - kutsu, HeA - 2/40
26.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
27.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
28.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
29.08.2016 - kutsu, HeA - 5/40
KERJ: 45 sijoitusta
15.11.2013 - kutsu, CIC2 - 6/50
22.12.2013 - kutsu, CIC2 - 1/50
18.01.2014 - kutsu, CIC2 - 4/40
29.01.2014 - kutsu, CIC2 - 4/17
19.02.2014 - kutsu, CIC2 - 3/40
07.02.2014 - kutsu, CIC2 - 1/50
08.02.2014 - kutsu, CIC2 - 5/50
14.02.2014 - kutsu, CIC2 - 6/50
11.11.2015 - kutsu, CIC1 - 1/30
13.11.2015 - kutsu, CIC1 - 2/30
14.11.2015 - kutsu, CIC1 - 5/30
22.07.2016 - kutsu, CIC2 - 3/27
27.07.2016 - kutsu, CIC2 - 4/27
24.07.2016 - kutsu, CIC2 - 3/28
27.07.2016 - kutsu, CIC2 - 2/28
28.07.2016 - kutsu, CIC2 - 3/20
01.08.2016 - kutsu, CIC2 - 1/14
04.08.2016 - kutsu, CIC2 - 1/14
05.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/14
11.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/16
12.08.2016 - kutsu, CIC2 - 4/25
13.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/25
13.08.2016 - kutsu, CIC2 - 2/13
14.08.2016 - kutsu, CIC2 - 2/13
15.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/16
15.08.2016 - kutsu, CIC2 - 1/18
17.08.2016 - kutsu, CIC2 - 1/18
17.08.2016 - kutsu, CIC2 - 5/25
18.08.2016 - kutsu, CIC2 - 2/13
19.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/13
19.08.2016 - kutsu, CIC2 - 3/18
20.10.2016 - kutsu, CIC2 - 3/14
27.10.2016 - kutsu, CIC2 - 4/18
30.10.2016 - kutsu, CIC2 - 1/18
01.11.2016 - kutsu, CIC2 - 5/29
03.11.2016 - kutsu, CIC2 - 4/16
04.11.2016 - kutsu, CIC2 - 5/29
06.11.2016 - kutsu, CIC2 - 2/29
09.11.2016 - kutsu, CIC2 - 4/29
09.11.2016 - kutsu, CIC2 - 2/16
10.11.2016 - kutsu, CIC2 - 2/16
21.11.2016 - kutsu, CIC2 - 3/10
23.11.2016 - kutsu, CIC2 - 2/10
25.11.2016 - kutsu, CIC2 - 3/10
30.11.2016 - kutsu, CIC2 - 2/10
MEJ: 8 sijoitusta
17.01.2014 - kutsu, 120 cm - 5/30
19.01.2014 - kutsu, 120 cm - 1/30
20.01.2014 - kutsu, 120 cm - 4/30
20.01.2014 - kutsu, 120 cm - 4/31
20.01.2014 - kutsu, 130 cm - 2/20
25.01.2014 - kutsu, 130 cm - 3/20
27.01.2014 - kutsu, 130 cm - 3/20

15.02.2014 - kutsu, 110-120 cm - 4/52, MEJ-Cup

Päiväkirja

21.01.2017 - Enkeliksi muiden joukkoon

Niin se kai on, että se kaunein sydänkin joskus taipuu. Joskus luovuttaa ja väsyy. Heräsin yöllä tunteeseen, että kaikki ei ole hyvin. Että tallissa jokin on vailla, tai väärin tai jotain sellaista. Pikaisesti vetäisin verkkarit jalkaan ja juoksin ulos niin nopeaa kuin vain kintuista pääsin, ilman, että kaaduin mihinkään. Laitoin vain pimeät valot päälle, jotten kovin pahasti häirinnyt ja päästyäni Ettan karsinalle en voinut kuin henkäistä murheissani. Tammani makasi maassa, hengittäen enää katkottain ja ilman suurempia ajatuksia päästin itseni karsinaan ja keräsin kimon pään syliini. Tamman lempeät silmät olivat väsyneet, vanha ruumis hiljaa kun tämä sulki silmänsä ja päästi irti.

Silittelin ihanuuteni päätä, silitin tämän uneen, josta hän ei koskaan enää heräisi. Saattoipa siinä muutama kyynelkin vierähtää, kunnes sain itseni ylös. Suljin Ettan karsinan jälkeeni ja kävelin pihalle katsomaan kaunista kuutamoa. Pöllö huhuili jossain metsän siimeksessä, lentotähti välähti taivaalla.

14.11.2016 - Kuulumisia

Ihana Ettamme alkaa olla jo eläkkeensä ansainnut ja tamman kanssa mennäänkin vain pieniä luokkia - tai no siis.. Kai ne 100-120 cm on pieniä luokkia tammalle, joka on tottunut kisaamaan 150-tasolla? Kuitenkin! Tamman kanssa juostaan kaiken maailman kissanristiäisiä vielä lävitse, jotta saadaan mukavasti kasaan kaikki mahdolliset tittelit, mitä voi pienelle hevoselle saada. Mummo on erittäin terve, eikä osoite vielä minkään asteisia hidastumisen merkkejä ja näin ollen tämä jatkaa vielä nuorten ratsastajien opettamista tavoille!

Ettan jälkeläisetkin ovat muuten menestyneet! Siitostammana pakko sanoa, että jos kolme varsaa on hakenut estevarsojen laatuarvostelusta I-palkinnot, niin silloin alkaa olemaan jo aika priimaa tavaraa käsissä! Kävipähän yksi jopa pyörähtämässä kouluvarsojen laatuarvostelusta ja tuli sieltä III-palkinnon kanssa takaisin! Ei ollenkaan paha, ottaen huomioon, että tamma on kuitenkin erittäin vahvasti painottunut esteisiin, varsinkin jälkeläisnäyttönsä puolesta.

Tavoitteenahan on saada Etta ilmoitettua seuraaviin laatuarvosteluihin, jahka niissä tilaa on. Tamma on ilmoitettu nyt joulukuun KRJ-laatikseen, peukut pystyyn!

24.07.2016 - Power Jump '16, Meiju

Sitä aina välillä innostuu pakkaamaan tamman autoon ja huristelemaan Saksaan ihan vaan, että voi muutaman hevosen kanssa mennä hyppäämään Power Jump ’16 -kilpailuun. Mikäs siinä, varsinkin kun hevoset ovat niin hyviä matkustajia, ettei ole tosikaan.

Etta oli siis yksi niistä valikoituneista ja tamma toimikin aivan niin kuin rutinoituneen kisahevosen olettaisi, rauhallisesti ja kiltisti, saaden hoitajat jälleen kerran pyörtyilemään onnesta, kun on edes yksi ratsu joka ei aiheuta harmia. Etta otti kaiken rennosti: verryttelyssä tamma tuntui erittäin hyvältä. Kisapäivänä kuski – eli allekirjoittanut – oli sitten suurin piirtein hermorauniona, kun hevosia oli ratsastettavana, vaikka kuinka paljon. Muista ei sitten sen enempää, kuin että Tiina meni hienosti. Päivän tosin kruunasi minun ihana senioriheppani Etta! Tamma meni ja voitti karsintaluokan ja minä sitten sain suurin piirtein hepulin kyseisestä. Ei siinä, tamma sai ihan järkyttävän määrän porkkanoita.

Finaalissa sitten mummeli olikin vähän väsynyt ja tulimme vain kymmenenneksi (Tiina 6.). Minua tämä ei haitannut, sillä tamma tuntui hyvältä, vaikka olikin selvästi hieman nuutunut edellisestä päivästä. Tässä alkaa olemaan aika selvät sävelet siitä, että mamma alkaa olla ansaitulla kisaeläkkeellä, ainakin esteistä.

26.01.2016 - Ginevran (VRL-11040) esteopeissa

Valmennan taas Ettaa ja Meijua. Tällä kertaa lajina on esteratsastus. Kentälle on koottu rata, jonka korkeus on noin 140 cm. Laitan Meijun verryttelemään Etan kunnolla taivutuksilla ja siirtymillä. Samalla sanon Meijulle tämän käsistä, jotka haahuilevat omilla teillään. Meiju parantaa istuntaansa ja Ettakin alkaa olla verrytelty.

Ratsukko saa ensin käydä tutustua rataan osissa, minkä jälkeen päästän heidät menemään radan kokonaisuudessaan. Meijun ja Etan yhteistyö on ihailtavaa katsottavaa, tamma kuuntelee ratsastajaansa ja ratsastaja tukee hevosta juuri sen tarvitsemalla tavalla. Kaksikko selvittää siis hienosti radan kinkkisimmätkin käännökset ja välit ja liitelevät yli esteiden. En kerrassaan löydä minkäänlaista korjattavaa ratsukon toiminnassa ja hetken jopa ihmettelen, että mihin he valmentajaa tarvitsevat. Siispä Meijun ja Etan lopettaessa radan annan heille paljon kehuja. Hyvin tehty.

24.01.2016 - Ginevran (VRL-11040) kouluopeissa

Valmennukseeni tuleva hevonen on tänään Gloves Off Angelien eli Etta. Valmennan tammaa kouluratsastuksen saralla ihan perusjutuissa. Meiju saapuu maneesiin Etan kanssa ja säätää jalustimet ja satulavyön sopiviksi ennen kuin kiipeää selkään. Etta vaikuttaa varsin mukavalta ja kiltiltä hevoselta. Meijun kiivettyä tamman selkään laitan ratsukon uralle reippaassa käynnissä. Käsken Meijua olemaan tarkkana kulmien ratsastuksen kanssa. Alkuun ratsukko tekee vain pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, jotta niistä tulisi mahdollisimman täsmällisiä. Samalla käsken Meijun hakea vakaata, mutta rentoa istuntaa.

Kun käynti-pysähdys-käynti -siirtymät sujuvat ja Meiju istuu hyvin, pyydän Meijua nostamaan ravin. Ratsukko ravaa energisesti ja Etta käyttää hyvin omaa moottoriaan. Pyydän Meijua ratsastamaan pääty-ympyrät lyhyille sivuille ja toiselle pitkälle sivulle kolmikaarista kiemurauraa ja toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöä. Etta on Meijulla hyvin hallussa ja tamma tekee mielellään töitä. Tehtävä sujuu siis hyvin. Välikäyntien jälkeen laitan ratsukon tekemään ravi-laukka-ravi sekä pysähdys-laukka -siirtymisiä. Etta tekee siirtymiset puhtaasti ja energisesti ja Meijukin hoitaa hommansa hyvin joten päästän ratsukon tekemään itsenäiset loppukäynnit.

08.12.2015 - kouluvalmennus Meijun ja Niinan kera

Olin päättänyt vihdoinkin vääntäytyä kimoni kanssa valmennukseen, pitkän tauon jälkeen, ja olimme päättäneet keskittyä ihan pelkkään sileällä ratsastamiseen. Valmentajana toimi tarkkasilmäinen ystäväni Niina Suvisaari ja tiesin, että tämän tunnin jälkeen vatsalihakseni muistuttelisivat olemassaolostaan.

Heti alussa Niina kiinnitti erittäin tarkan silmän minun istuntaani, puuttuen jokaiseen pieneen epäkohtaan, samalla kun Etta toimi juuri niin kuin hevosen pitää. Tamma tuntui hyvältä allani, juuri niin reaktiiviselta kuin tarvitsee, mutta ei yhtään hätäiseltä. Ravissa ensi alkuun näytin varmaan aivan perunasäkiltä, sillä jopa minä olin hieman ruosteessa. Hengittelyjen ja Niinan erittäin topakoiden ohjeiden kautta saimme minutkin rentoutumaan ja istumaan varsin hienosti, ratsastaen tammaa pienin, mutta selkein avuin. Harjoitus ravi ei ollut meidän kummankaan parhaimpia puolia, mutta kelvollisesti suoritettuamme kyseistä askellajia niin ympyröillä, kuin muutaman väistön verran, saimme siirtyä meille helppoon laukkaan.

Ihastelin jälleen kerran Ettan laukkaa ja sitä, kuinka hyvä siinä oli istua, mutta Niina oli varsin nopeasti puuttumassa minun haahuiluun ja korjasi kätteni asennon. Laukassa keskityimme tasapainoon ja askelpituuden muuttamiseen, pitäen hevosen askelluksen koko aika aktiivisena, vaikka vauhti hidastui. Etta alkoikin jo hikoilla ja huomasi tuon pienen tauon tehneen tepposensa hevosen peruskunnolle.

Teimme vielä muutamat laukanvaihdot lävistäjällä, jotka Etta ja minä suoritimme erittäin mallikelpoisesti, ennen kuin Niina antoi meille luvan verrytellä. Annoin tammalleni ohjaa laukassa samalla kun annoin ohjaa ja annoin tämän laukata juuri niin pitkällä askeleella kuin tämä tahtoi. Samaa tein ravissa ja kun vihdoin hidastin tamman raviin, käveli tämä niin letkeästi ja niin tyytyväisen oloisena. Suuntasin meidän nokat vielä kohti metsää, ihan vain nautiskelemaan kerrankin hyvästä ilmasta.

31.11.2015 - kouluvalmennus Meijun ja Niinan kera

Etta oli tänään valmennuksessa hieman kankea vasempaan suuntaan. Sen huomasi jo alkuverryttelyssä, kun tamma jopa hieman vastusteli taipumista vasemmalle ja tämä ei olisi millään halunnut rennosti asettua eteen ja alas. Minulle tämä oli jokseenkin järkytys, mutta siitä toivuttuani sain Niinan avulla pureutumaan asiaan. Valmennuksen aiheenahan oli pitänyt olla lisätyt askellajit, mutta sen sijaan pureuduimmekin tamman venyttämiseen.

Keskityimme kulkemaan ympyrällä, vaatien tammalta vaiheittain enemmän ja vähemmän asetusta, välillä laittaen hänet jopa melkein väistämään takapäällänsä. Yritimme samalla myös pitää tamman mahdollisimman alas asettuneena, jotta mahdollisesti jumissa olevan selkä pääsisi myös rentoutumaan. Onneksi tamma alkoi vertyä, kun vauhtia saatiin lisättyä, ja ratsastajan sydämeltä vierähti varsin raskas kivi. Ensimmäiset laukannostot vasempaan olivat estehevoselle varsin surkeita, mutta toistojen kautta tamma saatiin elastiseksi myös niissä. Hetken aikaa tämän piti antaa laukata reippaasti eteenpäin, ennen kuin kokoamista alettiin edes miettiä, varsinkin vasempaan. Nyt kun kuitenkin tamma alkoi kuuntelemaan ja taipumaan molempiin suuntiin, uskalsimme jopa pureutua oikeaan aiheeseen.

Ravissa lisääminen oli tammalle alkuun hieman vaivalloista, sillä tämä melkein lähti juoksemaan alta. Monien puolipidätteiden ja istunnan kautta tammaa kuitenkin saatiin lisäämään varsin mallikkaasti. Minä melkein hihkuin tamman selässä, tuntiessani kuinka takapää alkoi todellakin työntää hevosta eteenpäin, Ettan tehdessä töitä hikoillen. Teimme muutamat lisäykset laukassa, joissa keskityimme kontrollin pysymiseen, mutta alkukankeudet olivat poissa ja tamma teki tasan tarkkaan sen, mitä pyydettiin.

Erittäin perusteellisen loppuverkkauksen jälkeen kävimme vielä tamman jalat tarkasti läpi, jos vaikka jokin paikka olisi lämpimänä. Onneksi emme mitään löytänee, mutta jäämme seuraamaan!

29.11.2015 - estevalmennus Meijun ja Ellan kera

Kun Ella nyt oli päässyt varsin hyvin tekemisen makuun Ettan kanssa, päätin pyytää hänet ratsastamaan vielä esteitä tammalla. Käskin neidin verryttelemään tammalla, samalla kun minä menin kasaamaan pienimuotoista estettä. Etta vaikutti hieman uneliaalta ja sainkin komentaa Ellaa ratsastamaan tammaa eteenpäin ja herättelemään sitä nopeilla askellajivaihdoksilla. Sain kuin sainkin kuuden kavaletin jumpparadan ja neljän esteen sarjan kyhättyä kentän pitkille sivuille. Hetken odotin, että Etta sai tamman reaktiiviseksi ja eteenpäinpyrkiväksi, ennen kuin aloitin valmennuksen toden teolla.

Jumpparata suoritettiin ensin ravissa ja hieman jopa näytti siltä, että Etta olisi voinut alkaa ottaa kierroksia. Tamma kuitenkin asettui pian, keskittyen kuuntelemaan Ellan apuja sen sijaan, että olisi rynninyt esteille. Ravissa suorittaminen onnistui heti moitteetta, mitä nyt sain nalkuttaa Ellalle tämän asennosta ja sen korjattuaan tekemisestä tuli vielä mallikkaamman näköistä. Laukassa saimme hetken hakea Ellalle oikeaa asentoa, sillä hän ei millään saanut Ettaa tulemaan keskelle, vaan tamma alkoi aina valua hieman sivullepäin, johtuen ratsastajan kenotuksesta. Asennon korjauksen jälkeen, Ettakin alkoi mennä luotisuoraan ja sarja onnistui varsin hyvin. Tamman vetreytyä ohjasin kaksikon neljän esteen sarjalle.

Ensimmäisenä esteenä oli trippeli, kolmen askeleen päässä okseri, jonka jälkeen kahden askeleen päässä okseri ja viimeisenä kahden askeleen päässä pysty. Kaksikon tempo oli hyvä lähestyttäessä trippeliä ja Ella sai hyvin Ettan askeleet kontrolloitua oksereille. Pysty tuli ensimmäisellä yrittämällä alas, Ellan ollessa hieman arka lyhentämään askellusta tarpeeksi. Toisella kerralla, kaksikko onnistui. Ihan vain piruuttani pyysin heidät tulemaan sarjan vielä väärään suuntaan, mutta mitä vielä! Tupla-E yllätti ja hyppäsi tuohon suuntaan kuin vettä vaan! Tähän oli hyvä lopettaa ja passitinkin kaksikon maastoon jäähdyttelemään.

28.11.2015 - kouluvalmennus Meijun ja Ellan kera

Tänään olin ottanut tavoitteeksi pistää Ettaa liikkeelle. Tarkoituksena oli ratsastaa tamma eteenpäin pyrkiväksi, pehmeäksi ja erittäin hyvin kuulolle. En itse tosin selkään kammennut, vaan siskontyttöni Ella kipusi kimon tammani selkään, hihkuen suurin piirtein riemusta, kun kerrankin annoin hänelle jonkun hieman helpomman hevosen liikutettavaksi.

Aloitimme ihan perussiirtymisillä, minun vaatien Ellalta suurta huolellisuutta istunnastaan ja tammalta reaktiivisuutta. Alkuun jopa Etta vaikutti hieman hämmästyneeltä siitä, kuinka tarkkaan vaadin kaiken tehtävän, mutta pian tuo kaikkien kaveri alkoi yrittää kaikkensa Ellan alla. Ettaa joutui jo toppuuttelemaankin, sillä tämä alkoi tarjota kaikenlaista ennen kuin Ella edes pyysi, jossa vaiheessa käskin tytön antamaan tammalle selkeämmät puolipidätteet hetken, jotta kärsivällisyys saataisiin takaisin kimon tekemiseen. Pian nuo kaksi löysivätkin yhteisen sävelen ja pyysin heidät keskiympyrälle harjoittelemaan hyvässä ja rennossa muodossa laukkaamista.

Hetken laukkaamisen jälkeen - kun sain Ellan lopettamaan kaatumisen sisäänpäin – pyysin Ellaa säätelemään Ettan laukka-askeleiden pituuksia, välillä pyytäen pidempää, välillä lyhyempää. Tammasta huokui se sen luontainen yhteistyökyky, vaikkakin vastalaukan pyytäessäni joutui tammakin jo hieman miettimään. Hetken kaksikolta meinasi olla vastalaukassa hieman tekemistä tasapainon löytymisen kanssa, mutta hetki hetkeltä he kulkivat paremmin. Kun yhteinen sävel jälleen kerran palasi, oli heitä innolla katsoa, vaikka huomasi, että Ettalle tämä oli varsin hankalaa. Eihän varsinaisesti tämän olisi tarve vastalaukkaa osata, mutta hyvää jumppaa se oli aivoille ja tasapainolle! Pyysin vielä kaksikon ottamaan myötälaukan ja laukkaamaan rennosti ympäri kenttää, antaen Ettalle koko ajan enemmän ohjaa, jotta tämä pääsi venyttämään itseään. On se vaan niin mukava hevonen.

24.11.2015 - maastoreissu Minjan kanssa

Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin jo viikko sitten sopinut Meijun kanssa, että kävisin ratsastamassa tämän puoliveritamma Ettaa, josta en ollut kuullut kenenkään sanovan pienintäkään pahaa sanaa.

Saapuessani tallille, pääsin ensimmäisenä hakemaan Ettaa tarhasta, jossa se otti minut vastaan iloisin hörähdyksin. Paijailin tammaa hetken, ennen sen taluttamista talliin, jossa puunasin ja varustin Etan huolellisesti, mutta silti pikaisesti. Paloin nimittäin halusta päästä tämän lempeältä vaikuttavan jättiläisen selkään! Talutin tamman pihalle ja könysin innokkaana selkään. Olimme valmiit maastoilemaan!

Kävelimme kaikessa rauhassa Etan kanssa hiekkatietä pitkin kauemmas tallista. Tamma oli rauhallinen ja pienen alkujännityksen jälkeen aloin itsekkin rentoutua. Tuntui mahtavalta vain matkustaa hevosen selässä, sillä omilla vauhkopää kopukaillani ei ei tuntunut koskaan onnistuvan - aina sai jännittää milloin alla oleva eläin päättää säikähtää tai muuten vain pelleillä. Mutta ei tällä kertaa! Päästyämme noin autonlevyiselle metsätielle, päätin rohkaistua ravaamaan tammalla. Etta nosti rauhallisen, mutta reippaan ravin ja omaksi huolekseni jäi vain kyydissä pysyminen. Tamma nimittäin tuntui myös tietävän minne olimme menossa, joten ohjatakkaan ei tarvinnut. Metsätie heitti noin neljä kilometriä pitkän lenkin, jonka jälkeen se johti takaisin hiekkatielle, jota pitkin olimme tulleet. Päästessämme takaisin hiekkatielle, oli kotimatkaa jälkellä vielä nelisen kilometriä, joten vuorossa olisi vielä laukkapätkä. Kannustin Ettaa nostamaan laukan ja laukkasimme rennosti lähes puolitoista kilometriä. Ehdimme ravata loppuverkkoja vielä pienen hetken kunnes siirsin tamman käyntiin ja annoin tämän kävellä löysin ohjin kotipihaan asti.

Tallille päästyämme riisuin Etan varusteet, harjasin tämän puhtaaksi ja annoin vielä pari porkkanaa palkkioksi hyvästä maastoiretkestä. Sitten talutin sen takaisin omaan tarhaansa ja kävelin takaisin talliin. Koska Meiju ei itse ollut tänään paikalla, jätin tälle kiitoslapun Etan karsinan oveen ennen kuin poistuin paikalta. "Kiitos Etan lainasta. Kävimme tamman kanssa maastossa ja rakastuin Ettaan aivan täysin! Vielä joku päivä tulen lainaamaan tammaa uudelleen! Terkuin Minja."

27.10.2015 - estevalmennus á la Meiju

Tänään valmennuksessa keskityttiin tasan tarkkaan esteiden ratsastamiseen mahdollisimman hankalilla teillä. Pääni menoksi oli tallini työntekijä Melanie rakentanut niin pelottavan esteen, että pienempiä olisi varmasti hirivttänyt, sillä minä olin ainakin valmist luovuttamaan aivan heti! Etta tosin liikkui erittäin hyvin, ollen kuulolla ja tehden töitä erittäin mielellään. Alkuverryttely oli mennyt hyvin ja tamma oli hypännyt harjoitusesteet erittäin hyvin, käyttäen selkäänsä.

Nyt kentälle saapuessa melkein pyörryin, kun heti alkuun oli kolmen esteen sarja, josta trippelin jälkeen piti saada askel nopeasti lyhyeksi pystyllä ja taas pitkäksi okserille. Ratsastajalla meinasi mennä pupu pöksyyn, mutta Etta suoritti tasaisen varmasti, vain hieman kolauttaen puomia. Tiukan vasemmalle käännöksen jälkeen, okseri piti hypätä ihan inasen vinossa, mutta tämä ei aiheuttanut mitään murheita hollantilaiselleni. Kolmen pystyn sarjalla vauhti meinasi hieman loppua, mutta sain tamman tsempattua tämän lävitse, emmekä yllätyksekseni pudottaneet yhtään puomia! Toisella kerralla sujui jo paljon paremmin ja ratsastajakin oli erittäin paljon paremmin mukana. Sain Ettan ponnistukset ajoitettua aivan nappiin ja tamma lyhensi ja pidensi askeltaan erittäin kuuliaisesti, ponnistaen tismalleen siitä kohtaa, mistä käskin.

Esteitä nostettiin 120 senttiin ja tällä kertaa jouduimme ratsuni kanssa keskittymään ihan toden teolla. Trippeli onnistui hyvin, mutta sarjalla pudotimme okserilla, kun en saanut tammaa pyydettyä tarpeeksi eteen. Aloitimmekin heti alusta ja tällä kertaa selvisimme yli ilman moitteita. Tiukka käännös meinasi hieman venyä, mutta pääsimme kuitenkin seuraavalle esteelle kunnialla. Pystysarjalle uskalsin ottaa tamman hieman nopeammassa tahdissa ja pääsimmekin sarjan yli ilman ongelmia. Tästä suoraan vielä toinen kierros radan ympäri ja nyt se onnistuikin täydellisesti ja sain lähteä maastoon rentouttamaan hevoseni.

26.09.2015 - kimon klippausta á la Meiju

Klippaus on asia, mitä pitää tehdä ajan kanssa. Olin saanut nakitettua tallihommat sukulaisille ja napannut Etan mukaani juuri ennen kuin se kerettiin viedä pihalle, vieden tämän hoitokarsinaan. Siinä tuo tamma seisoskeli uteliaan näköisenä, kun kasasin klipperiä ja kirosin etsiessäni sitä kovin usein hukassa olevaa öljypulloa. Kun olin kuitenkin saanut helvetinkoneen valmiuteen ja vetänyt päälleni sadeasun, suuntasin kohti Ettaa aloittaakseni päivän ensimmäisen klipattavan. Uskollinen omalle luonteelleen, ei neiti (tai no, kai sitä voi rouvaksi jo kohta kutsua, kun varsojakin on jo!) hämmästynyt, saatikka väistellyt konetta ollenkaan, vaan seisoi paikallaan.

Karvan pöllytessä ja minun välillä köhiessä tamma vain lepuutti jalkaansa ja odotti, että saisin kaiken tehtyä. Korvat, pää, mikään ei tuottanut ongelmaa ja pian minulla olikin siisti tamma. Jaksoinpahan vielä siistiä tuon harjan ja hännänkin, jättäen hänet erittäin edustuskelpoiseksi. Kavioitakin katselin vähän sillä silmällä, että niille pitäisi varmaan jotain tehdä.

20.09.2015 - päiväkirjamerkintä á la Meiju

Etta on sellainen hevonen, ketä on ihana vain päästä halimaan. Tänään oli päivä, kun kaikki oli potkinut päähän ja kelikin oli aivan järkyttävä, joten suuntasin tallihommat tehtyäni tamman tarhaan. Nappasin neidin sisätiloihin ja aloitin varsin napakan puunauksen. Kun tamma kiilteli – no, niin paljon kuin talvikarvaa kasvattava, uusinta klipattu tamma voi kiiltää – pysähdyin, kävelin tämän pään luokse ja vain halasin. Ihana kimoni hörisi minulle, laskien päänsä oikein kunnolla minun syliini vain seisten siinä, pyyhkien pois kaikki päivän murheet. Hevosen lämpö, ystävällisyys ja yksinkertaisesti kauneus jälleen onnistuivat minut repäisemään itsesäälin ja stressin alta, jättäen minut eheäksi. Hymähdin kiitokseksi kauniille tammalleni tästä irtautuessani, kaivaen porkkanan taskusta ja antaen sen Ettalle. Etta oli paras sattumani.

14.05.2015 - peltrotreeniä á la Meiju

Kun elämä potkii päähän ja kaikki tuntuu menevän pieleen, on ainoa järkevä ratkaisu nousta Ettan selkään. Varsat olivat riehuneet ja riimut olivat menneet rikki, joten ennen kuin tallinomistajalla menisi hermot aivan totaalisesti, olin todennut olevan viisainta siirtyä vanhempien ja viisaampien hevosten seuraan. Kimo tamma katseli minua uteliaasti minun hakiessa sen tarhasta ja heti tunsin sen pienen rauhan vyöryvän ylitseni. Kauniisti tämä kimo seurasi minua, tökäten kättäni hellästi makupalan toivossa ja jos se olisi ollut mikä muu hevonen, olisin jättänyt eleen huomiotta. Mutta Etta on minun ihana pieni ja näin ollen annoin tammalle pienen leivänpalasen ja rapsutin sitä sään vierestä, hymyillen. Kun pääsimme talliin, jätin hänet käytävälle kiinni odottamaan, että saisin haettua tämän harjat sekä ratsastusvarusteet. Ei kestänyt kauaakaan, että kimo oli satuloituna ja pian olinkin tämän selässä, suuntana Marksmanin suuret metsät.

Hymisin itsekseni antaessa tamman kävellä reipasta käyntiä eteenpäin, rauhoittaen itseni ja kun eteemme avautui tasainen pelto, käänsin tamman polulta sille ja pyysin raviin. Teimme ympyröitä ja kiemuroita, asetuksia ja taivutuksia ravissa ja jälleen muistin, miltä tasainen ja hyvä hevonen tuntuu alla. Laukan noustessa olin jo suurin piirtein viidennessä taivaassa, antaen tamman laukata rauhallisesti ja pitkästi ennen kuin hieman rukkailin askelpituuksia. Otin jopa muutamat askeleet vastalaukkaa, sekä vastataivutuksen kera ja vaikka tamma kerran rikkoi ja vaihtoi laukan kesken kaiken, sain hänestä irti niin kauniit suoritukset, että melkein sydämestä otti!

Ihan piruuttani laukkasin pellon toiseen päähän erittäin rauhassa, tehden laajan laukkaympyrän ennen kuin käänsin tamman nokan kohti pellon toista reunaa. Hetken pidättelin, pyysin lyhyempää laukkaa, ennen kuin pyysin tämän menemään niin lujaa kuin vain kintuistaan pääsi. Tunsin kuinka vahvat lihakset jännittyivät ja pian kaunis kimoni liisi pitkin peltoa minä selässään, saaden minusta pienen hihkaisun irti. Tuuli vain suhisi korvissani kun annoin tamman mennä, kunnes aloin pikku hiljaa häntä himmailemaan, jottei pelto aivan loppuisi kesken.

Kun hyvä fiilis kulminoituu yhteen erittäin puhtaaseen laukanvaihtoon, pyysin tamman takaisin raviin ja siirryin metsäpolulle, antaen kimon ravata kaula pitkänä ja rennosti takaisin kotipihalle. Olin varmasti kuin Naantalin aurinko pysäyttäessäni hikisen tamman tallin pihaan, mutta työntekijät nyökkäilivät vain ymmärtäväisinä kun he huomasivat hevosen jolla ratsastin. Taputin ihanaiseni kaulaa ja laskeuduin tämän selästä, johdattaen tämän takaisin talliin pesulle. Tamma suorastaan nautti minun vaahdottaessa tätä saippualla ja kun tämä oli huuhdeltu ja kiilteli, viskasin hälle loimen selkään ja laitoin karsinaan kuivumaan. Kiitokseksi tein hänelle pellavamössön, jota oli hitusen maustettu niin melassilla, omenoilla kuin porkkanoilla. Vein mössön tammalle karsinaan ja rapsuttelin tätä hänen syödessään, hymyillen kun katselin kaunista tammaani. Vilkaisu tämän mahaan sai minut hymyilemään kun haaveilin siellä kasvavasta mytystä. Pieni jatkaja Ettalleni, sitä voi toivoa!

13.05.2015 - kuulumisia Meijulta!

Paljon on tapahtunut ja aikaa kulunut, kun tammalla on viimeksi oikein mitään tehty. Ettalle on kuitenkin kerääntynyt erittäin hyvin sijoituksia. Kuitenkin kisaamista jatketaan, jotta saataisiin pikku hiljaa tammaa lajikohtaisiin laatuarvosteluihin! Etta on kuitenkin nyt kokeilumielessä ilmoitettu 30.5. tapahtuvaan KWPN-laatuarvosteluun, josta lähdetään katsomaan mitä saataisiin aikaiseksi. Olen tässä myös katsellut oreja tälle tammalle, joten pian tulee mini-Ettoja!

Minipäivityksen lisäksi kävin tietenkin tänään tammaa hieman rapsuttelemassa, tarjoamassa neidille porkkanoita sekä rapsutuksia. Tallin työntekijät ovat minun poissaoloni ajan pitäneet tammasta niin kovin hyvää huolta, ovatpa he myös suunnitelleet uutta aikataulua kisaamiselle! Nyt kun omistaja saa vielä itsestään irti itse kisaamisen, niin hyvä tulee. Ettahan ei taas ole stressannut ollenkaan hänen ympärillään vaihtuvasta henkilökunnasta vaan hän on tyynen viileästi ottanut vastaan niin vaihtuvat vuodenajat, kuin ratsastajien vaihdokset. Melanie tässä juuri minulle kertoilikin, kuinka hienon koulutreenin hän oli vetänyt tammalla toissapäivänä ja kuin Etta oli oikein yrittänyt kaikkensa. Kyllä siinä omistajalla meinasi tippa tulla linssiin kun jälleen varmistui, miksi tämä tamma on tallin hollanninpuoliveristen kantatamma.

Melanie on ollut ehkä se, kuka on eniten hänen kanssaan tehnyt. Maastoesteiden treenaus on ollut yksi hauskimmista asioista, joissa jopa meidän ikioma Ettamme on osoittanut pieniä kuumumisen merkkejä! Tamma hyppää kaikenlaisten puiden ja tukkien yli itsevarmuudella ja veteen hypätessä tämä luottaa täysin ratsastajansa arviointikykyyn. Melanie onkin todennut, että häntä kiinnostaisi maastoesteiden ratsastaminen tammalla ja ottaen huomioon tamman viime vuoden menestys niillä, olen alkanut lämpiämään ajatukselle enemmän ja enemmän. Monitoimitammani siis toden teolla tekee selväksi taituruuttaan! Toivottavasti tamma siirtää tämän luonteenpiirteen varsoilleen, varsinkin sille, jonka minä sitten joskus raaskin itselleni jättää kotiin.

27.03.2014 - päiväkirjamerkintä, Sarpa

Intensiivipäiväni ihanan kimon Etta-tamman kanssa sai ihastuttavan alun, kun hain neidin tarhasta ja sain sylin täydeltä hörinää osakseni. Tänään treenaisimme esteillä ja tekisimme jotain muuta mukavaa yhdessä!

Varustin Etan nopsakasti ja rapsuttelin ennen kentälle lähtemistä, pakko sanoa, että tamma vei sydämeni ollen niin sympaattinen. Aloittelimme alkuverryttelyt kesäisessä ympäristössä hiekkakentällä Marksmanissa. Kevät kukoisti ja linnut lauleskelivat kun pyysin istunnallani Etan raviin ja se pisti ravaten oikein innokkaana. Ratsastelin voltteja ja etsin tamman säätöjä. Etta olikin yllättävän herkkä ja aktiivinen työskennellen lähes kahden puolesta kun itse käynnistyinkin hitaammin. Aloitimme korotetuilla maapuomeilla kolmikaarisella uralla - olin laittanut esteet valmiiksi isolle kentälle jo ennen Etan hakemista tarhasta. Tamma asteli isoin, korkein askelin ja pyrin pysymään mukana parhaani mukaan. Siirryimme laukkaan ja tamma teki kauniit laukanvaihdot. Kun siirryimme isommille esteille yllätyin jälleen positiivisesti. Tamma hyppäsi hallitusti mutta korkeasti ja yllättävän tasaisesti. Selässä oli helppo istua ja suurimman osan ajasta, kun esteet olivat vielä alle 100cm, pystyin vain fiilistelemään. Etalla olivat etäisyydet myös hallussa ja testasimme me myös kaarevaa lähestymistä, jossa ei tullut lainkaan vaikeuksia. Lopuksi hyppäsimme yhden 130cm esteen. Vauhti oli esteelle hurja mutta suoriuduimme siitä ja kiitokseksi treeneistä annoin pitkät ohjat ja ravasimme muutaman kierroksen lönkytellen.

Tunnin jälkeen kävimme kevätruoholla syömässä ja pääsi siinä naurut, sillä tamma olisi kovasti tahtonut piehtaroida mutten antanut sen.

23.03.2014 - päiväkirjamerkintä, minttu

Olin luvannut Meijulle mennä ratsastelemaan hänen luottotammaansa, Ettaa. Olin kuullut hevosesta pelkkää hyvää, joten odotin kohtaamista innolla. Saavuinkin tallille juuri kreivin aikaan, sillä hevoset oltiin juuri haettu sisälle ja nopeimmat olivat jo mussuttaneet päiväruokansa. Etsin Etan karsinan ja sen eteen asteltuani tamma nosti päätään ja hörähti ystävällisesti. Hoito ja harjaus sujui mutkitta ja rakastuin tamman positiivisuuteen ja hyväsydämmisyyteen samantien. hetken kuluttua lähdimme tallipihasta kohti maastoa ja hevonen allani tuntui todella hyvältä ja mukavalta ratsastaa. Alkumatkan katselimme maisemia, joista kumpikin näytti nauttivan täysin siemauksin. Pian päästiinkin pitkälle suoralle joka oltiin tehty juuri laukkaamista varten. Keräsin ohjat ja annoin Etalle rohkaisevat laukka-avut. Tamma innostui sekunnin murto-osassa, mutta ei silti laukannut eteenpäin kuin päätön kana. Yhteistyö toimi ja tammalla oli mukavat askeleet! Laukkasuoran jälkeen ravailimme ja palasimme tallille takaisin pieniä metsäreittejä. Ihana tamma, jota olen valmis ratsastamaan aina uudelleen!



Tämä on virtuaalitalli.
Tämä on virtuaalihevonen.

© Meiju K., ellei toisin mainittu