Nimi:Hysteerikko, "Teeri" Rekisteröinti:VH13-018-0735
Rotu: suomenpienhevonen Sukupuoli: tamma
Syntynyt:1.6.2013   4v. 1.8.2013 Väri ja säkä:rautias, 148 cm
Työnkuva: yleinen kauhukakara Koulutustaso: helppo A, 100cm
Kasvattaja: narri VRL-06046 Omistaja: Meiju K. VRL-12530
täytti 6v. 13.10.2013, tästä eteenpäin 6kk = 1a

SV-I -palkittu 15.7.2013

Teeri on hysteerinen, vainoharhainen hevonen joka voi saada kohtauksen mistä tahansa ja missä tahansa, yleensä siksi, että näkee pieniä vihreitä miehiä. Pienhevostamma on ottanut nimensä aivan liian vakavasti, ja on todellakin hysteerikko sekä naurettava stressiperse, jonka mielestä suurin piirtein kaikki on hirveää ja kamalaa. Teerin kanssa on haastavaa tehdä yhtikäs mitään, koska tamman täytyy luottaa ihmiseen sataprosenttisesti, ettei se vain tärise ja saa kohtausta joka ikisestä asiasta. Kuinka ollakaan Teerin luottamusta ei ole helppoa voittaa, koska hysteerisyytensä ohella se on erittäin epäluuloinen.

Kaikkein vähimmällä vaivalla Teerin kanssa pääsisi kun heittäisi sen jollekin ituhippimaailmanparantajakukkahattutädille, joka tahtoo pelastaa jokaisen hevosen ja kanin sekä muut elukat. Teeri ei ole ilkeä hevonen, mutta älyttömän typerä koni se on, eikä stressiherkkyys, epäluuloisuus tai taipumus hysteriaan auta ollenkaan.

Tämän tamman hoitaminen ja etenkin lastaus ja talutus ovat verrattavissa sirkusnumeroon. Pahimpina päivinä tamma pelkää omaa varjoaankin ja on saada hepulin kun ensimmäinen harja koskettaa sitä. Pienhevostamma kaipaa ylirauhallista ja pyhimysmäisen ymmärtäväistä ihmistä, jotta hoitamisesta tai varustamisesta tulisi loppujen lopuksi mitään. Hyvinä päivinään Teeri seisoo nätisti paikoillaan, käyttäytyy kuin pieni enkeli ja on rauhallisuuden perikuva.

Trailerit ja pesarit syövät pieniä Hysteerikkoja, joten niihin ei voi mennä, ainakaan suosiolla. Teeriä saa aika lailla kiskoa ja puskea joka suunnasta, jotta sen saa liikkeelle saman vuorokauden aikana. Kengittäjä ja eläinlääkäri pudistelevat kerta toisensa jälkeen päätänsä Hysteerikon takia ennen kuin tuikkaavat jokusen piikin rauhoittavaa tamman suoniin. Taluttaminen on yhtä helppoa kuin mielipiteensä ilmaisu Kiinassa. Teeri säpsyy, hyppii, koikkelehtii ja päätyy lopulta pusikkoon kun pelkää jokaista rasahdusta ja varjoa. Tamma ei uskalla luottaa siihen, että taluttaja suojelisi sitä, eikä raukkaparka muista myöskään varoa ihmistä jos kokee tarpeelliseksi sännätä pää viidentenä jalkana karkuun.

Teerin kanssa saa olla tarkkana ja jämäkkänä alusta asti, joskin myös lempeää ja ymmärtäväistä asennetta tarvitaan. Pienhevosparka haluaisi miellyttää ja olla hieno ratsu, mutta ikävä kyllä Teeri säikkyy ja säpsyy aivan liikaa ollakseen ainakin koko ajan sellainen unelmaratsu. Pikkuneidistä saa irti todella hyviä pätkiä niin este- kuin koulukentilläkin, mutta täysin onnistunutta treeniä tai valmennusta Teerin kanssa ei valitettavasti saa aikaiseksi.

Tamma hallitsee metrin esteradat ja helpon A:n koulukiemurat, mutta on aivan eri asia saako tätä osaamista Teeristä irti. Silloin kun hevosen saa keskittymään ja tekemään töitä se menee reippaasti eteenpäin ja tekee nöyrästi mitä siltä pyydetään. Näyttävä ratsu Teeri ei missään nimessä ole, ja se tarvitsee paljon rohkaisemista esteillä ja monet muistutukset korrektista muodosta kouluradoilla. Teeri on kuitenkin sympaattinen yrittäessään niin tosissaan olla hienoa ja osaavaa, vaikka välillä jalat menevätkin solmuun tai jokin varjo meinaa syödä pikku Hysteerikon.

Esteillä Teerissä on vauhtia aina esteiden jälkeen, tamma kun olettanee puomien ja johteiden syövän sen. Hevonen vaatii rohkaisemista esteille hypätäkseen, kieltely ja esteistä ohi juokseminen ovat aivan liian tavallisia tämän hevosen kanssa työskennellessä. Puomeja Teeri ei koluuta ikinä, tamma on tarkka jaloistaan ja pelkää esteitä. Rauhallisesti edetessään tammalla on hyvä hyppytyyli ja meno on tasaista, vähänkään säikympänä Teerin hypyt lähtevät mistä sattuu ja hyppytyyli muistuttaa enemmän sirkusapinan uimahyppyjä kuin vakavasti otettavan esteratsun menoa. Kouluradoilla Teeri on ikuinen alisuorittaja, ellei sen ratsastaja ole jonkin sortin teräsmies. Teeriä saa jatkuvasti laittaa uudelleen muotoon, asettaa ja taivuttaa ja kehottaa tekemään sitä sun tätä. Pikkutamma kyllä yrittää, vika ei ole siinä, mutta Teeri ei oikein uskalla olla se hieno ja näyttävä kouluratsu joka se voisi olla. Sitä paitsi tammassa ei ole mitään näyttävyyttä, joten mistäpä hankit ryhtiä ja näyttävyyttä. Hevonen kuitenkin osaa kaikki helppojen luokkien asiat ja kykenee hyväksyttyisin suorituksiin kouluradoilla.

Jotkut hevoset ovat parhaimmillaan kisapaikoilla, saavat ryhtiä ja näyttävyyttä olemukseensa ja lennokkuutta liikkeisiinsä. Osalle kisapaikkojen jännitys nousee päähän ja purkautuu riekkumisena. Sitten on Teeri, joka aloittaa kisastressaamisen jo kaksi viikkoa ennen kuin kisoihin on edes ilmoittauduttu ja on potentiaalisin vatsahaavapotilas ikinä, liikkui tamma kotipihastaan mihinkään tai ei. Pienhevostamma haluaisi kovasti osansa parrasvaloista, Teeri vain säpsyy ja säikkyy kaikkea aivan liian helposti uskaltaakseen rentoutua ja nauttia olostaan sekä huomiosta.

Teerin kanssa saa olla melkoinen elämäntaparemontoija, hyvän mielen lähettiläs ja rentoutusta pakkohoitona tekevä hoitoalan ammattilainen, että hommasta tulisi yhtikäs mitään. Yleensä tamman rauhoittelu ei onnistukaan ja verryttelyissä liikkuu ylikireä, säikyn oloinen hevonen joka saattaa hetkenä minä hyvänsä kaahata ulos verkka-alueelta. Tamman suorituksissa on yleensä paljon korjattavaa, mutta välillä Teeri toimii ja suorittaa ihan vain hysteerisyyttään ja päästäkseen karkuun kisatilannetta. Mikään näyttävin tai varsin kisakaveri Teeri ei ole, tamma on epätasaisempi kuin maitohampaitaan tiputtavan lapsen hammasrivistö, mutta aina silloin tällöin Teerikin saa tulosta aikaiseksi. Yleensä vahingossa, mutta tienaapahan kaurarahojaan.

Pienhevonen ei ole mikään kilparatsu eikä oikein harrasteratsukaan, mutta jokin siinä viehättää ja saa elämään sen tosiseikan kanssa, että vatsahaava ja seuraava säikkykohtaus tekevät tuloaan jo seuraavan mutkan takana.
Luonteesta kiitos Lissu T.

i. Hiisirikko
sph, hvkk, 143 cm
SLA-I
ii. Lainrikkuri
sph, vkk, 141 cm
iii. Riisihiekkeri
sph, vkko, 143 cm
iie. Ehdonalaisvalvoja
sph, rt, 144 cm
ie. Huithapeli
sph, hrn, 145 cm
iei. Husseliini
sph, vprt, 146 cm
iee. Happoradio
sph, hrn, 144 cm
e. Hallanvaara
sh, prt, 155 cm
SLA-I
ei. Pakkasukko
sh, rtkm, 161 cm
eii. Nollapiste
sh, prt, 162 cm
eie. Rautarouva
sh, mkm, 154 cm
ee. Routavaurio
sh, tprt, 155 cm
eei. Vikailmoitus
sh, prt, 150 cm
eee. Jäärailo
sh, vrt, 165 cm

i. Hiisirikko on komea hopeanvoikko pienhevosori. 143cm korkuinen pörheä ori on yleispainotteinen moniosaaja, jolta löytyy sijoituksia etenkin koulu- ja esteradoilta. Hippi on kuitenkin todistellut saamistaan myös muutamien kenttä- ja maastoestesijoitusten verran. Uteliaalla, vilkkaalla orilla on kaksi tammajälkeläistä. Meriittinä komistuksella on SLA-I.

ii. Lainrikkuri oli voikko 141cm korkea pienhevosori, jolta löytyi energiaa vaikka muille jakaa. Vaikka ori onnistui keräämään hyvää tulosta helpon A:n ja metrin radoilta, se menestyi parhaiten kenttäratsuna. Valitettavasti Lainrikkuri ei koskaan saanut mitään ekstrahyvää tulosta aikaan, se oli lähinnä keskinkertainen silloin tällöin menestyjä. Tämä johtui lähinnä siitä, että vaikka orin energisyys oli helppo valjastaa hyvään käyttöön, sen keskittymiskyky ei sitten taas riittänyt tähänkään. Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta Lainrikkuri sai 13 varsaa, kaikki pienhevoskokoisia. Valitettavasti moni kuului samaan ikäluokkaan ja kun kävi ilmi, että Lainrikkuri periytti valitettavan vahvasti myös keskittymiskyvyttömyyttään sen suosio hiipui. Kaikki Lainrikkurin varsat ovat kuitenkin kapasiteetikkaita.

iii. Voikko, vain 143cm korkea Riisihiekkeri peri emänsä kauniin värin ja isänsä pikkuvikaisen rakenteen. Tämä selkeästi keltainen, yhden herasilmän ori sai kuitenkin emältään sen verran korjauksia rakenteeseensa, että onnistui pääsemään kolmospalkinnolle. Riisihiekkeri oli luonteeltaan vauhdikas pikkupoika, joka ei koulupuolella jaksanut keskittyä kuin helppo B -luokkiin, mutta hyppäsi peräti 110cm esteratoja hyvällä menestyksellä. Aluetasoa pidemmälle ori ei kuitenkaan koskaan noussut, sillä sen hermot eivät kestäneet liikoja kisaamisia. Riisihiekkeri oli tammanomistajien keskuudessa suosittu puoliksi siksi, että se periytti voikkoväriä erityisen vahvasti, mutta sekään ei kerään haitannut, että mukana tuli hyppykapasiteettia, koulupuoli ja luonteen tasaisuus piti hankkia muutalta. Riisihiekkeri sai elämänsä aikana 17 varsaa.

iie. 144cm korkuinen rautias pienhevostamma Ehdonalaisvalvoja menestyi aluekoulukilpailuissa helpon A:n luokissa erinomaisesti hyvien liikkeidensä ja karismaattisuutensa siivittämänä. Hyväluontoinen, nöyrä ja energinen tamma sai menestystä myös kantakirjauksessa, pisteet jäivät hilkulla ykkösestä. Ehdonalaisvalvoja teki viisi pienhevoskokoista varsaa. Yhteistä tamman varsoille on monipuolisuus, ne ovat pärjänneet vähän joka lajissa. Ehdonalaisvalvoja periytti hyviä liikkeitään ja rakennettaan enemmän kuin luonnettaan.

ie. Emänsä tavoin hopeanruunikko pienhevostamma (145cm) Huithapeli oli pirteä, energinen tamma, joka hallitsi niin esteet kuin koululiikkeetkin. Hyvärunkoista tammaa ei tajuttu kantakirjata, mutta aluekisoja kierrettiin sitten senkin edestä. Huithapeli teki hyvää tulosta metrin esteradoilla ja helppo B-A kouluradoilla voittaen ja sijoittuen lähes jokaisessa kisassa johon osallistui. Huithapeli on tähän mennessä tehnyt neljä hyvärunkoista, monilahjakasta pienhevosvarsaa. Tamma periyttää vahvasti liikkeitään ja vilkasta luonnettaan.

iei. Husseliini oli vaaleanpunarautias hulivili (146cm), joka peri rakenteellisesti vanhempiensa parhaat ominaisuudet. Valitettavasti sama ei käynyt luonteen kanssa, vaikka Husseliini kiltti ja hyväluontoinen hevonen olikin, se oli valitettavasti myös jokseenkin keskittymiskyvytön ja ylienerginen tapaus. Vaihtelevasti aluetasolla helppoa A:ta ja metriä mennyt ori älyttiin kuitenkin kantakirjata ja se pääsikin aikanaan (jälkeläisnäyttöjä ja kilpailutuloksia kerättyään) ykkösellä läpi. Jälkeläisiä Husseliinilta löytyy useampia kymmeniä, kotonaan luomuna astuneella orilla kävi vuosien varrella 63 tammaa ja sen kuoltua pakasteista taiottiin esille vielä neljä varsaa. Husseliini periytti enemmän rakennettaan ja suorituskykyään kuin luonnettaan, minkä vuoksi se suosituksi oriksi nousikin.

iee. Hopeanruunikko kaunotar, 144cm korkea pienhevostamma Happoradio kiersi jokaiset kissanristiäiset joihin pääsi saaden kiitosta ja ruusukkeita rakenteensa, liikkeidensä ja kapasiteettinsa vuoksi. 100cm esteradoilla ja etenkin helppo A -kouluradoilla esiintynyt ja menestynyt Happoradio keräsi lukuisia voittoja ja sijoituksia ja pääsi muitta mutkitta kantakirjaankin. Tiinehtymisvaikeuksian vuoksi Happoradio teki vain kaksi varsaa, pienhevoskokoisen tamman ja reilusti hevoskokoisen orin. Tamma periytti hyvää rakennetta ja näyttävää laukkaa.

e. Hallanvaara on tamma, jolle ei kelpaa mikään tai kukaan. Kiukkuinen rautias 155-senttinen ex-ravuri on uudelleenkoulutettu menestyksekkäästi ratsuksi ja jollain kurin tamma on kerännyt itselleen hienot kisanäytöt, vaikka on luonteeltaan ja toimintafunktioiltaan erittäin kyseenalainen, ja näillä näytöillä on saavutettu SLA-I. Vammalla on kolme varsaa, kaksi oria ja yksi tamma.

ei. Pakkasukko oli komea punarautiaankimo 161cm suomenhevosherra. Yleispätevä ori aloitti uransa ravurina ja menestyikin hyvin, juosten tulosta, hyviä aikoja ja voittaen parit suurkilpailutkin. Pakkasukko kantakirjattiin näyttöjen perusteella ensimmäiselle palkinnolle juoksijasuunnalle erinomaisin pistein ja lausunnoin. Kymmenvuotiaana ori myytiin ratsuksi. Hyväluontoinen, tasaisen rauhallinen ja oppivainen ori olikin myös siinä erittäin pätevä ja saavuttikin myös menestystä. Pakkasukko onnistuttiin kouluttamaan helppo A / 100cm -tasolle asti ja se voitti useampaan kertaan - vaikkakin vain seuratasolla - suomenhevosten estemestaruudet, muutamaan kertaan myös koulumestaruuden. Myöhemmällä iällä ori kantakirjattiin myös ratsusuunnalle kakkosella. Periyttäjänä Pakkasukko oli suorastaan esimerkillinen. Kimoa väriä se ei siirtänyt kovin hyvin eteenpäin, luonnekin tuppasi usein jäämään tamman luonteen varjoon, mutta suorituskykyä se siirsi eteenpäin. Hyvärakenteisia, lahjakkaita varsoja ori jätti sekä juoksijoiksi, että ratsuiksi, eikä Pakkasukko ole minkään suunnan suomenhevosen sukutaulussa huono nimi.

eii. Nollapiste oli luonteeltaan täysi kympin hevonen. 162cm korkea punarautias ori ei rakenteellaan juhlinut, mutta se ei haitannut ketään sen kanssa tekemisissä olevaa, sillä Nollapiste oli sympaattinen, miellyttämisenhaluinen hevonen, joka rakasti seuraa ja piti mielen hyvänä. Ori aloitti juoksemisen nelivuotiaana onnistuttuaan saamaan pääntaudin kolmivuotiaana, jolloin sitä ei luonnollisesti voitu radoille laittaa. Nollapiste aloitti juoksu-uransa hitaasti, neli-viisivuotiaana se juoksi lähinnä häntäpäässä, mutta kuusivuotiaana se alkoi hitaan varmalla otteella parantaa ennätystään ja juosta paremmin. Vaikka orin luonne olikin kultainen, todettiin ettei siitä olisi juuri hyötyä ravurina - treeneissä se juoksi lujaa, radalla sillä tuntui iskevän ujous ja se myytiin ratsuksi. Nollapiste toimikin loppuikänsä hyvänä perusratsuna kuskaten kenet tahansa kunniakkaasi läpi helposta B:stä ja 80cm radoista. Nollapistettä käytettiin rohkeasti jalostukseen lähinnä ravuritammoille, eikä se periyttäjänä ollutkaan kummoisempi. Ori osasi kyllä juosta ja jos sille vain löydettiin paremmalla rakenteella varustettu itsevarma tamma, sen jälkeläisistä tuli oikein hyviä ravureita. Suurin osa Nollapisteen jälkeläisistä juoksi peräti huipulla. Ori lopetettiin 29-vuotiaana arvokkaana herrasmiehenä vanhuuden vaivoihin.

eie. Rautarouva oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että vaikka se itse olikin ravurisuvusta ja jätti jälkeensä vain ravurivarsoja, se itse toimi koko ikänsä ratsuna. Mustankimo tamma (154cm) oli emänsä ainoa varsa ja se koulutettiin saman tien ratsukäyttöön. Ajo-opetuksen ohella, mutta raviradoille Rautarouvaa ei koskaan viety. Helppoa A:ta kulkenut tamma toimi lähinnä kouluratsuna, sillä hypättiin kotona mielen piristykseksi, mutta sen leipätyönä toimi perheen maastomopon ja kouluratsun virka. Rautarouva oli emänsä tapaan sulkeutunut, mutta myös emäänsä haastavampi ja sen kanssa piti olla paljon jämäkämpi. Erittäin ryhdikäs ja kohtalaisen hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin ratsusuunnalle nippa nappa kolmosella, juoksijasuunnalla se olisi menestynyt paremmin, vaan näyttöjen puuttuessa se ei sinne päässyt. Rautarouva teki kolme varsaa, omituista kyllä kaikki kolme ravuriorien kanssa juoksukäyttöön. Sukunsa puolesta se myikin hyvin myös ravipuolelle, sillä erityisesti Rellestäjää haluttiin sukutaukuun. Kaikki kolme varsaa perivät emänsä kimovärityksen sekä sen asiallisen luonteen, haastavuus jäi varsanostajien onneksi varjoon. Rautarouvan varsat ovat pärjänneet kaikissa töissään hyvin.

ee. Routavaurio oli rakenteeltaan varsin hyvä (kakkosen tamma, jota ei koskaan ehditty viedä kantakirjaan), mutta muuten erittäin mitäänsanomattoman näköinen tummanpunarautias 155cm korkea ravuritamma. Vaikka tamma mitäänsanomaton ja helposti unohdettava rakenteeltaan olikin, se jäi sekä luonteensa, että juoksujensa perusteella hyvin mieleen. Routavaurio juoksi ennätyksensä puolesta huipputasolla, mutta luonteensa vuoksi se teki melko epätasaista uraa. Tamma oli itsepäinen, diivaileva ja mihinkään tyytymätön - jos radalla jokin oli sen mielestä vikana, se ei juossut kunnolla, saattoi se jopa heittäytyä kyljelleen radalle. Näin kävi esimerkiksi kuninkuusraveissa, mikä taas hävetti tamman omistajaa niin paljon, että se myytiin arvoaan halvemmalla hinnalla. Routavaurio periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, sen neljästä varsasta jokainen on emänsä kaltainen mihinkään tyytymätön otus. Juoksijoina ne ovat kuka minkäkinlaisia. Kaksi (Vamma ja sen veli) eivät ole ikinään juosseet askeltakaan kunnolla, kaksi muuta taas väläyttelevät edelleen taitojaan raviradoilla. Kantakirjata Routavauriota ei ehditty, sillä se kuoli ähkyyn puoli vuotta ennen tilaisuutta.

eei. Vikailmoitus oli susiruma punarautias 150cm korkea ori, jonka rakenteessa ei ollut juuri muuta kehuttavaa kuin hevosen ryhti. Juosta Vikailmoitus kuitenkin osasi, sitä ei kukaan kiistänyt. Varsana kasvattaja myi orin varsin halvalla, sillä epäili sen rakennevikojen haittaavan radalla juoksemista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Vikailmoitus osoittautui jo ajolle opetettaessa vahvaksi, mutta hyvävauhtiseksi hevoseksi. Ori peri valitettavasti myös epätasaisen isänsä luonnetta, eikä sitä voinut uskoa kenen tahansa käsiin, niinpä hevosta hoitivat ja treenasivat jatkuvasti vain samat ammatti-ihmiset, jotka tunsivat Vikailmoituksen temput. Radalla ori kuitenkin aina ryhdistäytyi ja keskittyi töihinsä täysillä, niinpä Vikailmoitus juoksikin erittäin hyvän uran. Jalostukseen siirrettäessä Vikailmoitus oli alkuun vähän kiikun kaakun. Sen vauhti ja suoritukset houkuttelivat tammanomistajia, mutta sen sijaan luonne ja erityisesti rakenne lointonsivat. Oria kokeiltiin muutamalle hyvärakenteiselle ja -luontoiselle tammalle ja tulokset osoittivat, että vaikka joitain rakennevikoja periytyikin vahvimpana tuli ilmi vauhti. Kuollessaan 28-vuotiaana Vikailmoitus oli saanut 54 jälkeläistä.

eee. Jäärailo oli erittäin vaalea vaaleanrautias (sitä pidettiin erheellisesti myös voikkona muutamaan otteeseen) 165cm korkea diiva. Jäärailolle ei tuntunut kelpaavan oikein mikään, sillä se vaati jatkuvasti kuningatarkohtelua ja jos se ei sitä saanut, se ei alkanut yhtään mihinkään. Tammaa koetettiin alkaa kaksivuotiaana opettaa ajolle, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Niinpä Jäärailo myytiin eteenpäin pienemmälle tallille, jossa sille oli enemmän aikaa. Sieltä tamma saatiinkin lopulta radoille asti, mutta sen vauhti ei oikein meinannut päätä huimata. Lopulta Jäärailo myytiin yhden ihmisen ensiravuriksi ja kun aikaa löytyi kohdella tammaa yksilöllisesti, sille alkoi juoksukin maittaa paremmin. Vauhti olikin erinomainen ja uransa loppupuolella Jäärailo juoksikin nopeimmissa sarjoissa. Jäärailo teki vain kaksi varsaa, molemmille se periytti sekä hyvää vauhtiaan, että diivamaista luonnettaan. Tamman molemmat varsat olivat sen itsensä tapaan tammoja, joille ei meinannut kelvata oikein mikään ja jotka tekivät sen erittäin selväksi. Juoksuvauhti oli kuitenkin hyvä, samaten rakenne, joka oli Jäärailolla itselläänkin varsin kelvollinen. Moni jäi harmittelemaan diivamaista luonnetta, sillä ilman sitä tamma olisi kiistatta ollut aikansa huippunimiä. Jäärailo eli kunnioitettavaan 33 vuoden ikään omistajansa päivien ilona ja metsälenkkikaverina.

Isän puoli © Susiraja, emän puoli © narri.

KRJ
7 sijoitusta joista 1 voittoa.
29.07.2013 Susiraja he A 04/30
01.08.2013 Susiraja he A 05/30
01.09.2013 Huvitus he A 06/40
04.09.2013 Huvitus he A 01/40
07.09.2013 Huvitus he A 02/40
07.09.2013 Huvitus he A 05/40
09.09.2013 Huvitus he A 04/40

30.09.2013 Fiktio heB 2/330 - KRJ-CUP
ERJ
2 sijoitusta joista 2 voittoa.
13.08.2013 Huvitutti 100cm 1/40
15.08.2013 Huvitutti 100cm 1/40
Muut
17.10.2013, valmentajana Sussu
Tällä kertaa olinkin saanut valmennettavakseni hieman omalaatuisen suomenhevostamman, nimittäin Hysteerikon. Hevosen luonteen huomasin heti erittäin hyvin, sillä raottaessani maneesin ovea, kuulin kuinka pienhevostamma saa sätkyt ja kuulostaa suurin piirtein siltä kuin se olisi singonnut seinälle. Puhelen rauhallisella äänellä ja suljen oven perässäni. Meiju rauhoittelee tammaansa ja jatkaa kävelyä ympärilläni. Vähitellen Teeri tuntuu rauhoittuneen hieman, joten aloitamme valmennuksen. Kehotan ratsukkoa vain ottamaan ympyröitä huolella taivuttaen käynnissä. Teeri liikkuu jännittyneesti ja mulkoilee kaikkia nurkkia ja varjoja. Kehotan Meijua löysäämään hieman ohjaa, jotta Teeri saa enemmän liikkumistilaa. Tamma alkaa vähitellen liikkua paljon rennommin, mutta samassa ulkona kolahtaa joku ja palaamme melkein lähtöpisteeseen. Tällä kertaa Teeri kuitenkin rentoutuu nopeammin ja pääsemme aloittamaan ravailun. Pyydän Meijua ravaamaan Teerin kanssa suurella ympyrällä ympärilläni. Tamma tikittää kiitoravia pää pystyssä ympäristöä tarkkaillen. Meiju kuitenkin pysyy kokoajan rentona ja pitää käden tasaisena. Vähitellen Teeri alkaa ravaamaan paljon rennommin ja myötää hieman niskastaan. Meiju kehuu tammaansa heti ja saakin sen ravaamaan rentona muutaman ympyrän ajan. Sitten pyydän Meijua siirtymään käyntiin ja vaihtamaan suuntaa. Samaan malliin jatketaan toiseenkin kierrokseen ja Teeri menee yllättävän hyvin. Loppuun ratsukko ottaa vielä laukkaa koko maneesia ympäri. Laukka on lähes kokoajan riistäytyä Meijun käsistä, mutta kun Teeri laukkaa viimeinkin hieman rennommin, vaihtuu suunta ja uudestaan laukka rennoksi. Tähän on hyvä lopettaa, joten annan ratsukolle luvan loppuverryttelyille.



tämä on virtuaalihevonen. kuvat: NV, kiitos, tekstit: Meiju K.